Dacus-carota

Olen koululla ja kuuntelen Lemonatoria. Tehtiin aika pikaisesti tuollainen tehtävä työnhakupalveluista. Parini lähti ruokailemaan, minä jäin lukemaan Veitsiluodon Kalamiehet ry:stä. Kun olin n. kymmenen vuotias sain parhaan kamelini loistavalta isältä kyseisen yhdistyksen hihamerkin. Muutama vuosi sitten löysin sen kätköistäni ja nyt se koristaa laukkuani. Päätin etsiä hieman enemmän tietoa näistä kalamiehistä, joita yhdistykseen kuuluu runsaat 500. Ovat näköjään vaihtaneet logonsa.Voisihan sitä jotain kouluhommiakin tehdä, mutta nythän on ruokatunti. Kohta menen kyllä luennolle, lupaan.

Aamulla sain mukavan kirjeen. Kirjekuorta korisiti Nalle Puh ja kuori oli liimattu kiinni iloisilla tarroilla. Sain kirjeen kylkiäisenä myös hyödyllisen välineen, jota voisi kenties joskus kokeilla. Kirjeitä ja kortteja pitäisi kyllä kirjoitella paljon enemmän, koska tietää kuinka paljon ne itsellenikin tuottavat iloa.

Kopsan porkkanoita on ikävä! Söin viime viikolla varmaan vain kilon porkkanoita?! Käsistänikin alkaa jo oranssius kadota. Ja tukkakin vaalenee. Kun on saanut maistaa hyvää, on vaikea palata huonompaan...Paulin porkkanat ei enää maistu entiseen malliin.