27h

Uskomatonta kuinka aika voipi tehdä hyppäyksen viikossa, siis edetä enemmän kuin viikon. Se on oikiasti tehnyt sen, koska eihän kevät voi yht'äkkiä olla näin pitkällä! Ihan mahtavaa avata ovi ja saada räystäältä pisara kevättä nenänpäähän!

Kotimatkani Tukholmasta kesti vaivaiset 27 tuntia ja pohdinkin vakavasti sinne lentämisen mahdollisuutta seuraavalla kerralla. Tuon idean nerokuutta ei vähennä se, että se tulisi aikaisin varattaessa maksamaan melkeinpä saman verran. Vaikkain olen nyt clubilainen ( hehee) ja saan halpaakin halvempia matkoja tuonne naapuriin. Onhan totta, että luonto kärsiipi enemmän tuon lentomatkailun vuoksi, mutta alkoi vain niin väsyttämään, jolloin lentäminen tuntui paremmalta vaihtoehdolta. Mutta jos minulla on matkaseuraa, niin sittenhän asia on taas aivan toinen:)


Matkustaminen on hassua ja mukavaa ja kotiinpaluu kanssa! Nyt on ihana olla Koolla kotihousut jalassa ja lukea...tentiin, hih. Ensi kerralla pakkaan kotihousutkin reppuun, sillä kaipasin niitä valtavasti.

Eilen nimeäni huudettiin Itämerällä. Luulinkin kuulevani jotain, mutta ajattelin sen olevan minun päänsisäinen jekku, joten jätin sen huomioimatta. Tekstiviesti kuitenkin paljasti, että olinkin ollut oikeassa. Huutaja oli ihana Muffinssi Sao Paulosta, joka tällä häävää työskentelee Puolassa ja joka on tulossa minua katsomaantänne minun luokse, uskomatonta.


Mutta nyt paluuta kirjan sivujen väliin. Kun oikein sinne ahtaudun, niin eihän minua saa sieltä enää vedettyä pois.Apuaaa. Sieltä ei sitten pääse juomaankaan, mutta sepäs onkin sitten pelastukseni, sillä kirjan sisällä vietetyn, nesteettömän yön jälkeen olen kuihtunut niin, että saan itseni ponkaistua ulos todellisuuteen.