Töitä

Aamulla päästelin sellaisia ihku-ääniä, ihan itsekseen..ainakin melkeen. Äänet pääsivät vapaasti ilmoille samalla hetkellä, kun näin sellaisen pienen mustan mökkyrän ruudullani. Voi kuinka voi olla lutunen. Siis koiravauva.

Minusta voisi luulla, että olen näpertelijä, mutta en minä ole. En kertakaikkiaan. Siis en jaksa näpertää jotain hyvin pientä kuten tuohisormusta. Minun siskoni olisi tehnyt tänään ainakin viisi sormusta siinä ajassa, jona minä kääntelin, vääntelin ja huokailin sen yhden valmiiksi saamiseksi. Ensimmäinen meni mytyksi ja liian pieneksi. Seuraavasta tuli ihan liian suuri. Eilen onnistuin kuitenkin tekemään pajumailan! Tai sitä voipi käyttää vaikka mihin. Sillä voi tarjoilla muffinsseja, mantsikoita ja sämpylöitä. Sillä voi myös ottaa kiinni puusta putoavia omenoita. Pajutyöt tuntuivat oikein mainioilta ja kaaostekniikka on oivaa. Pitäisi hakea lisää pajua ja punoa sellainen störpä tuonne palstalleni. Koulussa on siis ollut mukavaa(kerrankin!), vaikkakin olemma S:n kanssa olleet aika väsyksissä.

Äiti oli nähnyt unta, että sain vauvan. En ole saanut vauvaa, mutta töitä kylläkin! Tämä on siis ensimmäinen työpaikka, josta saisin palkaksi rahaa. Eipä sillä, ei entisissä työpaikoissa ole kyllä mitään valittamista!

Olinpas kyllä iloisesti yllättynyt, kun sain tuota asiaa koskevan puhelun. Työpaikkani on kaupungin viheryksikössä ja varsinainen työmaa sijaitsee Toppilassa taimistolla. Kaupungin hommia aloittelen 15.5 klo 07.00. Kuukauden päiväthän minä siellä vain aherran, mutta onhan se mukavaa, kun saa töitä ja vieläpä ruumiillista! Saapi vähän kokemusta, uusia tuttuja, raitista ilmaa, voimaa ja pikkasen rahuskaa, jolla voipi kenties mennä vaikka rokkifestareille. Olisi kiva lähteä kahtelemaan Suomea...

Huomenna taidan hankkia mussiikkivehkeet, koska ONNEKSI niihin varatut rahat eivät menneetkään muiden vehkeiden korjaukseen/uuden hankkimiseen. Kiitos 100 euron sankarilleni!

Kaunista unta.