Hampurilaista

Juoksin, vaikka satoi kaatamalla ja tuuli puhalsi puuskittain saaden minut miltei vaakatasoon. Välillä nauratti ja hyvänolontunne valtasi minut 101 prosenttisesti. Tunsin intohimoa. En välittänyt siitä, että olin päällysvaatteeni päästivät nuo painavat pisarat lävitseen iholleni. Ei ollut kylmä.
-----------------------

Eilen tein hampurilaisen eloni ensimmäsitä kertaa. Sain siitä neljä tähteä, joihin oli jo sisällytetty rakkaus. Kritiikkiä tuli muun muassa juuston sulamattomuudesta sekä sämpylän paahtamattomuudesta. Ensi kerralla teen kaiken paremmin. Kritiikin avulla kehityn, yritän muistaa sen:) Eilen oli siis taas kotiaskare-päivä. Leivoin omenapiirakan ja monta hamppurouheella ja siemenillä maustettua grahamsämpylää, joista jotkut olivat ihan hillittömän suuria ja näin ollen nuo yksilöt päätyivät pihvien suojelijoiksi.

Päiväni ovat aika hiljaisia, voisin kenties sanoa olevani hieman yksinäinen...

Torstaina pääsen Kemiin, josta matka jatkuukin ruskaretkelle Leville, ja yksinäisyys jää kyydistä pois. Tätä reissua on kyllä odotettu ja vihdoin se koittaa! On ihan parasta lähteä näiden mukavien ja kauniiden ihmisten kanssa pienelle retkelle tuonne Alku-Lappiin ja nauraa hassuille tapauksille. Levi on mukava, mutta ei siellä kyllä pääse kokemaan lapin rauhaa. Paikka on muuttunut muutamassa vuodessa markkinahumuiseksi turistiasemaksi. Onhan siellä toki turisteja ollut ennenkin, mutta nyt sinne kohoaa hotelleja, kauppoja ja alppimajoja sillä volyymilla, että mahtaa kyläläisiä hirvittää. Markkinahumusta huolimatta, myös Levillä kukoistaa ruska ja tuoksuu hyvälle.