muuri

Viikko viikolta villiviinin peittämän muurin korkeus kasvaa. Vuorotellen he levittää laastia ja latovat raskaita graniittisia kiviä kerros kerrokselta huomaamatta itsekään omaa toimintaa. Yritän lukea kasvoilta milloin korkeus riittää ja milloin olisi aika vaihteeksi purkaa kerroksia. Pelkään, että muurin korkeus vain nousee nousemistaan ja jossain vaiheessa siitä tulee liian korkea purettavaksi. Elättelen toivoa muurin perustuksen pettämisestä, toivon meidän toiminnasta riippumattoman veden kerääntyvän rakennelman alle ja murtavan muurin. Muuri on kaukana, harva löytää sinne tai edes tietää sen olemassaolosta. Käteni ovat verellä kivien kantamisesta, selkä painunut kumaraan. Kivien kantaminen voimistaa minua, heikentää minua, olen epätasapainossa, myyn itseni.