Tuulee taas

Kävelin kovassa tuulessa, käärmeennahkatennareissa kohti rakasta kotia ja pohdin, kuinka kauan tämän hetkinen tunne mahtaakaan viipyy elämässäni. Olen vaan ollut niin pilvissä miltei koko kesän eikä loppua onneliisudelle näy. Miksipä pitäisikään, näinhän ihmisen on elettävä, näin se tuntuu parhaimmalta. Ulkona puhaltava tuuli pyörittää sukkiani ja nauran. Avatessani pienen parvekkeeni oven kotiini syntyy läpiveto joka puhdistaa ilmaa ja tuo samalla urpilaisia huoneeseeni. A. ei välitä läpivedosta, mutta A. ei olekaan nyt kotona, hih. Urpilaisia on joka paikassa, mutta en välitä. Stereoissa soi rokki, se hyvä rokki, jonka onnekeni löysin tänä kesänä.

Suunnittelen vielä tänään ruokamenun ensi viikon juhliin. Niistä tulee hyvät juhlat, hyväntuuliset. Tämän viikonlopun juhlissa saattaa vuodattua muutama onnenkyynel, kun kaksi ihanaa ihmistä astelevat alttarille ja sanovat tahon tai tahdon. Lähden Raaheen.