keskiviikkona, kesäkuuta 03, 2009

En ole käyttänyt kenkiä moneen päivään, paitsi muutaman tunnin työmaalla, enkä kokoajan sielläkään.Bändibändi soitti meille sunnuntaina ja maanantainakin. Se on niin onnellista, upeaa ja taitavaa soitantaa, ettei voi ku olla ja myhäillä. Kyllä se molskiskin kuului ja moneen otteeseen. Uin jopa joen toiselle rannalle, toisella puolella olikin aika ihanaa. Tapasin Kumisaappaan, joka sai minut hymyilemään.

Nyt olen mahataudissa. Olen miettinyt voiko sen saada järvivedestä, johon on sekoitettu 10 prosenttisesti nesteytettyä kanaa. Ei se silkka mahdottomuuskaan kait ole. Yö oli kamala, kuolema, aamu kamalampi, nyt parempi. Kai huomenna pääsen taas puutarhuroimaan...


sunnuntaina, toukokuuta 31, 2009

Maalla

Mikä onkaan tämä maa, jossa onnellisuuden hurmalle ei löydy vertaa. Se maa taitaa sittenkin olla sisälläni eikä ihan välttämättä tähänkään paikkaan sidottuna. Vaikkakin nämä maisemat, äänet, tuoksut ja ihmiset sekä työ jaksavat ilostuttaa minua päivästä toiseen. Vapaapäivänkin viettää hän mielellään puutarhalla, tekee ohimennen muutaman seppeleen ja laittaa vielä pajunoksan poninhännän sisälle antenniksi, on tuntosarvet valppaina, aistii ympärillä olevaa tarkasti.

Kotiportailta kuulimme kuinka iloinen katumusiikiksikin kutsuttu musisointi kaikui joen toiselta rannalta. Bändi soutuveneessä, soutuvene lähenee rantaamme ja ja ihmiset ovat niin kovin kesäisiä ja iloa täynnä. Kukkaseppeleitä näkyi enemmänkin. Tänään samainen bändi rantautuu meidän saunailtaamme ilostuttamaan, kuka lie hakee heidät tällä kertaa. Eilenhän me kaappasimme tuon seitsenhenkisen ryhmän juna-asemalta vihreän pakun takatilaan ja hurruuttelimme ovet avoinna kohti päämäärää. Tuuli taisi olla takatilassa ihan kohdillaan, hengitys kulki.

Aika kuluu hurjaa vaihtia. Pysyn juuri ja juuri perässä, välillä huutelen perään "odota" ja kiiruhdan saavuttamaan ajan. Tulin talvella, potkuttelin ruukilla sämpylä suussa kohdaten kauriita aamun pimeinä tunteina. Lähden kesähelteellä jokipolskuttelut ihoa vilvoittaen. Monta ajatusta rikkaampana, monta uutta kohtaamista rikkaampana.

Tänään kuuluu taas molskis!

perjantaina, helmikuuta 27, 2009

Pieni muutto, muutos

Istun aamujunassa, luonto näyttäisi olevan vielä ihan hissukseen eikä aurinkokaan ole vielä noussut. Viereisellä istumapaikalla oleva pipopäinen tyttö jatkaa uniaan valkeaan vilttiin kietoutuneena. Minä olen ollut hereillä jo neljästä asti, eikä kahden kahvipannullisen jälkeen väsytä yhtään. Pientä tärinää on havaittavissa, se saattaa johtua myös edessä olevasta muutoksesta. Tämä hetki on osa matkaani Mustion ruukkikylään, jossa vietän seuraavat 16 viikkoa. Mitä kaikkea noihin viikkoihin tulekaan mahtumaan. Asiat muuttuvat niin minulla kuin ystävilläni.

Nyt voi tapahtua ihan mitä tahansa. Tuntuu, että kodista poistuminen, tutusta ja turvallisesta lähteminen avaa enemmän ovia kuin jääminen. Ikävä opettaa.

Haaveilen, että hän tulisi retkelle kanssani tuonne Mustioon, Solhemiin. Keittäisin meille chaita ja laulaisin sekä halaisin. Saisin raitasukkani.

perjantaina, tammikuuta 23, 2009

Alanis

"That I would be good
Even if I lost sanity
That I would be good
Whether with or without you "

Tänä aamuna en saa tarpeekseni Alanis Morissettesta <3
Pitäs päästä kampaamoon, koska latvat halakeilee ! Intia ja kiharrin ovat tehneet tehtävänsä ja nyt olisi korkea aika leikata tukkaa kuntoon. Mutta mitä tahdon sille tehtävän?! En tiedä! Ja juhlat ja kaikki tulollaan ja tukka hapsottaa, eihän tämä näin pitänyt mennä, heheh. No onneksi on nätti mekko!

Minua jännittää lähteä järven rannalle, niitä narisevia lautalattioita tunnustelemaan. Mitä jos... ? Sunnuntaina perhoset valtaavat mahani...

tiistaina, tammikuuta 13, 2009

On hauras alusta
On taivas
On aurinko

aamupohdinnat

Elämän polkuni mutkittelee ihan hulluna. Yhdessä mutkassa seisoi olento, toisessa mutkassa toinen ja kolmannessa mutkassa kohtasinkin jo kolme hienoa elävää. Polku on kohtaamisia varten ja kohtaamisia minulle onkin sattunut viimeisen puolen vuoden aikana enemmän kuin moneen vuoteen yhteensä. Taidan olla melko vastaanottavaisessa olotilassa, sitä se onnellisuus ilmeisesti teettää. Muutos. Muutosta oli ainakin viime vuosi pullollaan - muutosta, muuttamista, mutustelua sekä muuttumista. Muutokset ovat hyvästä, vaikka sen asian hyväksyminen ottaa aikansa ja otti oman aikansa. Onneksi on muutos ja luopumisen mahdollisuus!

Minulla on uusi kaveri ( hei , olen tainnut kirjoitta hänestä jo, hih), jonka olen oppinut tuntemaan kolmen viikon aikana kohtalaisen hyvin. Hänen kanssaan on kiva höpöttää ja hieno puhua vakavasti. Hän saa minut nauramaan ja sellaiset kohtaamiset ovat kyllä arvokkaita. Me rakennamme sen, raketin, ympäristöystävällisen raketin, jolla lennämme kuuhun. Harmillista kyllä, etten nähnyt eilen illalla tv:stä tullutta ohjelmaa koskien avaruussukkuloiden rakennustekniikaa, sillä siitä olisi varmaan saanut hyviä vinkkejä. Onneksi se toinen katsoi sen ja voi laittaa tuon tiedon eteenpäin minulle ja näin homma etenee!

Olen huomannut miettiväni monia tärkeitä asioita viime aikoina. Kotia. Mikä on koti, mikä tekee kodin ja millaista kodissa on, millaista minun kodissa on ja missä se on? Kodissa on turvallista ja kotiin voi aina luottaa, kotiin voi mennä kun kaikki menee pyllylleen. Minulla on monta kotia, se on rikkaus ja se on rakkaus. Minun rakas ystäväni P. on kotini, hänelle voin AINA soittaa ja kertoa iloni ja murheeni, hänen luo olen aina tervetullut, hän on koti. Myös HL on kotini, ah, niin turvallinen paikka kaiken myllerryksen keskellä. Koti, jossa voi OLLA. Tämä huone on kotini, täällä on hyvä olla ja kerätä onnen murusia ja leipoa niistä makoisa murupiirakka. Onneksi on koti.

Hei niin, yksi toinenkin kohtaaminen on muuten tuottanut minulle viime aikoina iloa, jännitystä ja hengen haukkomista sekä nautiskelua. En tiedä mistä hän tuli ja miksi hän tuli juuri nyt. Ehkä tarvitsemme toinen toistamme juuri nyt... " Voiko elämältä saada enemmän odottamalla siltä vähemmän?"

olen väsynyt.

lauantaina, tammikuuta 10, 2009

unettomuus

Pyörin siis kolme tuntia pedissäni saamatta unta, vaikka nappasin valerianaa ennen nukkumaan menoa. Naapurissa on vielä kaiken lisäksi bileet, josta raikaa möreää ääntä kivisten seinien läpi. Nenäliinat loppuivat myös kesken vaulaasti vuotavan flunssanenän kanssa, joten noustavahan se oli. Mitäpä sitä sitten turhaan levottomana sängyssä pyörimään. Poretablettia naamaan ja seuraavaksi mietitään jo aamukahvin keittämistä, vaikka kello onkin vasta puoli viisi aamuyöllä. Luulen etten nuku tänä yönä tunnin tuntia, mutta aina jaksaa yhden tällaisenkin yön, varsinkin kun aamupäivällä saa ihanan vieraan, oman siskon. Tänään katsotaan Pretty Woman, joojoo!

Niistämisestä ei tule loppua.

perjantaina, tammikuuta 09, 2009

hykerryttää

Vasta olin aivan valmis syöksymään suoraan puhtaisiin lakanoihin ja vaipumaan unen suloiseen maailmaan, MUTTA, nyt noiden kauniiden lauseiden jälkeen on turha toivoa pääseväni uneen. Ajatukseni pomppoilevat aivan jossain muualla ( etelässä) ja tahtoisin vain heti tarttua vastauksen kirjoittamiseen, mikä kuitenkin on parasta jättää myöhemmäksi. Kyllä minä tiedän mitä minä ajattelen ja tunnen. Tiedän. Minulla on lämmin olo, minua hymyilyttää ja minä tanssahtelen keskellä huonettani Love Cats- kappaleen tahtiin.