Maalla

Mikä onkaan tämä maa, jossa onnellisuuden hurmalle ei löydy vertaa. Se maa taitaa sittenkin olla sisälläni eikä ihan välttämättä tähänkään paikkaan sidottuna. Vaikkakin nämä maisemat, äänet, tuoksut ja ihmiset sekä työ jaksavat ilostuttaa minua päivästä toiseen. Vapaapäivänkin viettää hän mielellään puutarhalla, tekee ohimennen muutaman seppeleen ja laittaa vielä pajunoksan poninhännän sisälle antenniksi, on tuntosarvet valppaina, aistii ympärillä olevaa tarkasti.

Kotiportailta kuulimme kuinka iloinen katumusiikiksikin kutsuttu musisointi kaikui joen toiselta rannalta. Bändi soutuveneessä, soutuvene lähenee rantaamme ja ja ihmiset ovat niin kovin kesäisiä ja iloa täynnä. Kukkaseppeleitä näkyi enemmänkin. Tänään samainen bändi rantautuu meidän saunailtaamme ilostuttamaan, kuka lie hakee heidät tällä kertaa. Eilenhän me kaappasimme tuon seitsenhenkisen ryhmän juna-asemalta vihreän pakun takatilaan ja hurruuttelimme ovet avoinna kohti päämäärää. Tuuli taisi olla takatilassa ihan kohdillaan, hengitys kulki.

Aika kuluu hurjaa vaihtia. Pysyn juuri ja juuri perässä, välillä huutelen perään "odota" ja kiiruhdan saavuttamaan ajan. Tulin talvella, potkuttelin ruukilla sämpylä suussa kohdaten kauriita aamun pimeinä tunteina. Lähden kesähelteellä jokipolskuttelut ihoa vilvoittaen. Monta ajatusta rikkaampana, monta uutta kohtaamista rikkaampana.

Tänään kuuluu taas molskis!