Taidetta Alppilassa

Eilen palasin Kemistä kuuden juneskuukkelilla. Junamatkan aikana imeskelin kolme minttupastillia ja luin divarista löytämääni Pikku Prinssiä. Oulussa heitin heti oranssin laukun Koolle, otin Mintun alle ja ajelin Alppilinnaan. Vierailin valokuva-runonäyttelyssä. Se oli kyllä erikoinen näyttely, sillä päähäni sain otsalampun ja käteeni taskulampun, joilla kohdistaa valaistus juuri haluamaani pisteeseen muuten hämärässä tilassa. Katselin kuvia tarkkaan ja itse taitelijakin oli paikalla, joten minulla oli mahdollisuus hieman kyselläkin teoksista. Näyttely on kuulemma avoinna ensi kesäkuuhun , joten minulla on aikaa vierailla siellä toistamiseenkin ja hyvä niin, sillä katselmus jäi hieman kesken vanteen alkaessa kiristää päätäni.

Alppilinnassa opin taas paljon uutta. Se on sitten varsinainen tietotaitotalo. Tällä kertaa sain vastauksia kysymyksiini, jotka koskivat kitarakaappeja, comboja ja kitaramalleja yms... Olen tässä muutamana päivänä lueskellut tänne Koolle jäänyttä esitettä noista mussiikkivehkeistä, ja mieleeni on tullut kysymyksiä, joihin tahdoin vastauksen. On mukavaa ymmärtää lisää ihmisten puheista ja oppia lisää aivan itseänikin varten. Tai siis onhan sekin minua varten, että tahtoo ymmärtää toisten puheita:)

Minun päiväni on alkamassa vasta nyt. Nukuin aika vähän viime yönä ja se on aiheuttanut väsymystä, joka tuntuu katoavan vasta nyt, kahden kahvikupposen ja suihkeen jälkeen. Kyllähän se tämä ilmakin tekee taasen tehtäväänsä...Pimeää. Tänään olisi bändejä baareissa. Absoluuttinen nollapiste 45:ssa ja Lentsikassakin kaksi bändiä.

Nyt on kertakaikkiaan ulostauduttava. Marketeille muoviroskia viemään. Suomen suurin kaatopaikka tuolla Helsingin seudulla on muuten myös Pohjoismaiden suurin ja sinne roudataan roskaa puolen minuutin välein, siis rekka-autolla. Hirviää. Roskaa, roskaa