Iloiset talot

Minun pienen pieni hyttini sijaitsi perimmäisessä nurkassa, autokannen alla ja kyllähän siellä tuli sitten taas tunteita pelosta. Moottorin ääni valvotti minua, mutta ajatus ystävistä sai minut kohtuu leppoisaksi. Kuuden aikaan aamulla kömmin seitsemännelle kannelle katselemaan näkymiä. Siinä ikkunalaudalla ehti ajatella yhtä sun toista. Kyllähän minulla oli hymy herkässä varsinkin kun tiesin , että minua olisi vastassa ihana ihminen. Laivan saavuttua satamaan, olinkin ensimmäsiten joukossa rullailemassa terminaaliin, ja kun tuon ihmisen näin, niin kyllähän ne onnenkyyneleet tipahtelivat.

KIVVAA! Ja kohta taas töppöstä toisen eteen. suntana tori, josta jatkamma yhdessä syömään. täällä on muuten Messmör-hiirimatto:)