korttelikierros

Kiersin korttelin, mutten löytänyt etsimääni. Yritin josko jonkinlainen yhteys toimisi ja kohtaisin kierroksellani ihmisen, jota ajattelin. Olisi tehnyt hyvää. Joskus se saattaa toimia. Ainakin puhelimen välityksellä. Kaikkihan sen ovat varmasti konekeet. Kun ajattelee ihmistä, niin puhelin pirahtaa ja soittaja onkin juuri hän. Tai näet unta kaukana olevasta henkilöstä ja sitten aamulla virtualisessa postiluutikossa odottaa kirje tuolta ihmiseltä.

En kiertänyt kauaa. Oli oikeastaan aika kylmä. Päivällä minulla oli lämmin.Tuon mukavan tunteen sai aikaiseksi elämäni ensimmäinen annos nuudeleita. Päivällisen aikana poskilleni valui monia, suuria kyyneleitä. Ei ollut surua, mutta en oikein osannut annostella chilin enkä sen punaisen mönjän määrää, joten annoksesta tuli sitten aika hottia!huhuijaa!