hei hei

Kolmen tunnin unien jälkeen nousin pedistä laittamaan viimeistä aamupalaa. Kello oli neljä ja aamupala koostui suklaamuroista, karjalanpiirakasta, leipäjuustosta lakkahillolla ja banaanista. Hiljaa katsoin, kuinka pala katosi lautaselta. Vilkuilin kelloa, jonka olisin toivonut liikahtelevan hitaammin. Aika kuitenkin kiiruhti ja meidän oli lähdettävä. Eteisessä seisoessani ja odottaessani häntä, kuulin hyvästit Isokoolle. Ciao.

Jatkoin hiljaisuutta vihreän auton takapenkillä. Nuokuin ja olo oli pyörryttävä, johtuen vähäisistä unista. Pehmeään takkiin sonnustautunut poika saatettiin aika nopeasti portille, jonne hän pääsi ilman tarkastusta. Halaus. Kyynel. Lämmin tunne sydämessä ja varmuus ystävyydestä auttoi minua tuona hetkenä. Tiedän, että tulemma kohtaamaan taas pian. Olen matkustanut kahdeksan päivää ja nyt palaan kotiin. Kahdeksan ihmeellistä päivää...Tänään olen vain ollut. Jaksankohan muuta. Onneksi ei ole pakko.

Terviksessä oli hauskaa:)