Aitassa

Kello näyttää kohta puoli kahta. Taas tuli ajateltua, että menemmä kohtuu aikaisin nukuskelemaan, mutta näin se vaan aika hujahtelee. Ihanaa iltaa olemme viettäneet. Cassiano oli vielä pyjamassa kello kuuden aikaan:) Hän tiskasi ja minä kahtelin hänelle mukavaa kävelyreittiä. Sitten poika matkaan ja itse keskityin hetkeksi kasvivärjäyksen saloihin. Aika pian minä olin kuitenkin istumassa Keltaisen Aitan patiolla peittoon kääriytyneenä. Oli kyllä ihan epätodellista..taas. Ensinnäkin se, että Cassiano lähettää viestin, jossa pyytää minua tallustelemaan Keltaiselle Aitalle. Ja sitten se, että siellä istutaan ulkona, kuunnellaan Violaa ja Liisa Tavia ja ihastellaan pinkkiä auringon laskua! Yhdessä. Tori oli jo kuiva lumesta. Ihmiset kävelevät ohi kevätvaatteissa!

Minusta tuntuu, että hän olisi ollut luonani kovin kauan, koska olemme tehteen niin huimasti asioita. Ei oikein edes muista mitkä asiat tapahtuivat samana päivänä ja mitkä erinä. Kuminauhailua, risottoa, kuvia, pizzaa, keikkaa, lunta, lumilinnaa, muffinssia, satamaa, laulua, saunaa, oravia jne....!

Mutta nyt minua kyllä väsyttää niin roimasti, että on aika pakko sukeltaa lakanoihin. Jatketaan myöhemmin!