prosentteja

Paluu unohdettujen kuplien pariin!

Tein uuden kuplisliemen:
-95 % vettä
-5 % astianpesuainetta
-hyppysellinen sokeria antamaan kuplille kestävyyttä

Seoksen pitäisi antaa tekeytyä vähintään vuorokauden. Kyllähän tuota piti kuitenkin jo testata. Kuplat särkyivät, mutta luotan huomiseen. Avaan ikkunan ja puhallan kuplia kadulle. Puhaltaminen on jotenkin rauhoittavaa, koska siihen pitää keskittyä ja tehdä se niin hiljaa, rauhassa. Tosin olen minä nähnyt toisenlaistakin puhaltamista ja se kyllä tuotti helähtäviä naurahduksia! Yhtä ainoaa tapaa puhaltamiseen ei siis tietenkään ole.

Joskus sitä unhoittaa hetkeksi asiat, jotka tuottavat mielihyvää. Onneksi ne useimmiten palaavat mieleen ja toiminnan kautta tuottavat jälleen hymyjä! Minä olen muistanut jälleen noita asioita.

Olen ehkä huolehtinut liikaa asioista, joille ei mahda mitään. Ihmiset kuulemma yleensä huolehtivat asioista, joista 45 % on asioita, joita ei koskaan edes tapahtunut. 35 % asioita, joille ei voi tehdä yhtään mitään. 18 % oli jotain, mitä en muista, mutta 2 % on kuitenkin niitä todellisia huolia. Kyllä minä myönnän huolehtivani ihan turhista asioista ja yritän vähentää ja keskittyä mahdollisiin todellisiin huoliin. Tai siis yritän keskittyä huolettomuuteen ja tunnelmoida kuplien kanssa:)

Tämä hetki!Nyt minä hymyilen. Hymyyn on syitä. Ilman syytäkin voi hymyillä, mutta yksin hymyileminen ei kuulemma ole ihan normaalia;) Mutta syitä siis. Heräsin juuri sen ihmisen vierestä, jonka vierestä olen halunnut herätä monena aamuna. Pitkääästä aikaa taas. Hymyilen myös, koska viimeksi kaksi vuotta sitten kohdattu ystävä nukuskelee elohuoneen ruutusohvalla. Tuntuu hyvin epätodelliselta, että tuo ystävä on TÄÄLLÄ! Polveni tärisivät, käteni hikosivat ja korvalehteä kuumotti, kun odotin häntä viime yönä lentokentällä. Ja kun näin hänet, en voinut estää onnen kyyneleitä! Tuo hetki painuu mieleeni pitkäksi aikaa.