muutosta

En ole kyllä koskaan saanut niin paljon huomiota, kun päivinä jolloin kävelen sinikengillä. Valehtelematta jotkut ihmiset kuiskivat ja monen katse kääntyy kuin vaistomaisesti koti Sinisiäni. Onhan ne kyllä pirun kauniit kengät. Ehkä kauneimmat mitkä olen koskaan omistanut.

Syön jäätelöä, mietin elämääni ja teen elämäni mindmappia. Otanko askeleen muutokseen, josta saisin paljon. Luopuakkin minun pitäisi, mutta joskus se tulisi eteen kuitenkin. Ajatusten keskellä huomasin muuten omistavani aika paljon tavaraa. En ole ennen oikeastaan ajatellut kuinka suuri osa Isokoon kamoista on minun. Jos joskus lähden, jäävät toiset mm. ilman verhoja ja suurta osaa keittiövälineitä. Minun pitäisi käydä tavarat läpi ja heittää turha menemään. Vuosien saatossa on kertynyt paljon papereita, lehtiä ja kaikkea sellaista, jolla ei oikeastaan tee yhtään mitään. Ihan vasta kykenin luopumaan vuoden 2003 Luonnonsuojelijan vuosikerrasta. Ajattelin joskus lukevani vanhoja artikkeleita, mutten koskaan sitä tehnyt. Pitäisiköhän järkätä pihakirppis...

"Kaikki muuttuu, mikään ei tuhoudu"