väsy ja onnellisuus

Minua väsyttää todella, todella paljon, mutta silti tuntuu ettei aikaa ole "hukattavaksi" nukkumiseen. Nyt tahdon olla Isokoolla. olla vaan. Kotona. Yksin. Työpäivien päätyttyä rauhoittua. Ei kiirettä, ei nukkuma-aikoja, paitsi fysiikan tullessa vastaan. Kaikki on todella hyvin, todellakin, tämä on vain osa prosessiani. Prosessiani kohti jotain uutta, jännittävää ja melko odottamatonta. Täytyy tunnustella tuntemuksiani. Olla läsnä täällä ja painaa mieleen.

Hei muuten..aamuuni palatakseni. Sanoin tekeväni töitä vaikka missä suossa, mutta hyökkäilevät tiirat olivat kuitenkin liikaa. Sinne jäivät kuulkaa kottarit ja lapiot. Sinne tien toiselle puolelle. Minä juoksin pois huitoen oranssia paitaani hätyttääkseni tiirat tai tiiran kimpustani. Ymmärrän toki heidän reaktion suojella poikasiaan, mutta he eivät ymmärtäneet minun olevan vaaraton. J:n kanssa haimma sitten kottarit, hänen huitoessaan punaista haravaa suojellakseen meitä iskuilta.

Läysin melko täydellisen säteilytyksen kaurapuuroa kohtaan sekä toisen luokan kurkkua Anttilasta! kiitos!