tämä päivä

Sukkani ovat ihan litsimärät, koska ulkona sataa eivätkä vihreät kirpparilta hankitut tennarit ole kovinkaan tai ollenkaan sateenpitävät. Märistä kenkuleista sainkin oivan aatteen; nyt menen ja ostan ne valmiiksi katsomani saappaahat. Kävin kuitenkin katsomassa miltei kaikki muutkin kaupat, josko sielätä olisi löytynyt mieluisammat, mutta ei. Suuntasi siis kulmakauppaan ja yläkertaan huomatakseni, ettei jäljellä ollut kuin kaksi kokoa, kaksi aivan liian suurta kokoa! ÄÄÄ. Minun on niin vaikea löytää mieleisiä kamppeita ja taas muistutin itseäni siitä, että jos kerran joskus löytää, niin tulisi ostaa heti eikä viidestoita päivä! Nyt sitten kuljen taas tennareilla, jotka eivät edes ole kovin mukavat jalassa. Housujakin kävin muka kokeilemassa, mutta kuinka niitä voi pitää kun kaikki vilikkuu ja tursottaa tuollaisissa vyötäröissä. Pikkasen on talvellakin kylmä kun selkä on paljaana. Sinne jäi siis kaikki vaatteet, paiti etää mukaan tarttui uudet kotihousut. Jos kerran viihdyn kotona, niin "satsataan" sitten kotipukeutumiseen, koska kotoapoistumisvaatteita ei kertakaikkiaan löydy minulle, ei ainakaan tästä kaupungista.

Vaateostoksiiin kyllästyneenä menin itsekseni nauttimaan lämmittävän, makean kaakaon keskustan kahvilaan. Kaakaon ohella kirjotin kirjettä isälleni. Siitä on aikaa kun viimeksi isällä kirjoitin. Olenkohan juuri koskaan kirjoittanut, paitsi tietenkin pienenä. Kirje korvasi tänä vuonna isukin syntymäpäiväkortin ja kuoren sisälle mahdutin vielä muutamia kuvia viime kesältä. Kahvilahetki oli ihana. Kaakao lämmitti ja poskiini nousi puna. Isuin ihan yksin nurkkapöydässä ja pysähdyin välillä kuuntelemaan avoimesta ikkunasta kuuluvaa sateen ropinaa.

Viihdyn kotona muuten entistä paremmin nyt, kun saan vihdoin laittaa omaa piilopaikkaani. Rauhoittava, tunnelmallinen oma pesä muodostuu makuuhuoneeseen, joka tietenkin on yhteinen, mutta teen sitä sellaisen, jossa viihdyn muutenkin. Toisella on sitten tuo toinen huone , jossa hän viihtyy. Aikaisemmin makuuhuone ei ollut sellainen, jossa viihdyin valot päällä. Kaikki muutos alkoi futonin saavuttua tiistai-iltana. Ilta yhdeksän aikaan hääräsin tunnin huoneessa vaihtaen pitkät viininpunaiset verhot lokkien tillalle, luututen, liikutellen huonekaluja ja ripustaen lyhtyjä. Viimeiseksi sytytin muutamia kynttiläitä ja rojahdin patjalle ja voi kuinka patja onkin mukava! Huone ei ole vielä valmis, mutta jo nyt sen tunnelma on niin lämmin ja rentouttava. Ja sänky on niin iso, että tuskin koskin toiseen yöllä, mikä ei nyt ole ihan paras asia uudessa pedissä, mutta se kertoo koosta. Tarvitsen tilaa nukkuessani ja nyt sitä on ja silti omamme myös mahdollisuus käpertyä kainaloon. Jään odottamaan hyviä unia.