Välimatka
Pitkä aika on vierähtänyt, mutta olen edelleen täällä. Reissusta palanneena, upeasta ilmasta ja sauvailusta johtuen olo on hyvä. Olo on hyvä myös odotuksesta. T palaa huomenna kotimaahansa ja toivoisin hänen tulevan viereeni niin pian kuin mahdollista. Viimeisin kosketus tuntuu olevan ikuisuuden takana, vaikka siitä on vain kolme viikkoa. Minulla on mahdoton ikävä. Kaipaan älyttömästi tuoksua ja olemista. Tietoisuutta, että hän on täällä lähellä, tuolla huoneessa, kaupungilla tai futonilla.
Kävin kuupoilemassa Helsingissä ja olin niiiiin elossa. Heräsin jostakin horroksesta ja väreet kulkivat vartalollani. Tuo kaupunki tekee minulle aina ihmeitä ja antaa minulle energiaa. Tutustuin taas uusiin ihmisiin. Heidän ja vanhojen ystävien kanssa sain niin useasti nauraa, nauraa ja nauraa. Vitsi kuinka olikin hauska reissu, vaikka ilmat olivat aika sateiset. Ravintola Via antoi taas parastaan eli ihan järettömän maukasta ruokaa. Tateilla ja ricotta-juustolla täytettyjä tuoreravioleja, sienikermaa ja rucolaa. Pikkasen meinasi alahuuli väpättää. Suosittelen tuota ravintolaan kaikille ja etenkin kesällä, koska ravintolan kauniilla takapihalla tuntee olevansa jossain ihan kuin Suomessa.
Välimatka tähän kaupunkiin ja kouluun teki hyvää. Taas jaksan jonkin aikaa, kunnes on taas haettava jostain voimia. Ei minun kauaksi kuitenkaan tarvitse lähteä..
Opettelin tänään kävelemään lahjasaappailla. Eivät ole ainakaan kiireeseen tarkoitettu, ei ainakaan talvikelillä. On meinaa sen verta tuota korkoa, että vaatii tarkkaavaisuutta etten vaan kaadu. Tänään olen thnyt myös jotain uutta pientä kotihommaa. Ulko-oven kiinni laittaminen on tuottanut tuskaa ja melua jo jonkin aikaa ja äsken oli se hetki ettei ovi kerta kaikkiaan mennyt enää kiinni. Muistelin T:n joskus näyttäneen purkkia, josta olisi apua juuri tällaisissa tilanteissa. Laukku maahan ja lukkoon öljyä ja hui! Niin hiljaisesti ja ihan pienellä tökkäisyllä ovemme meni kiinni. Ei puhettakaan oven paiskomisesta. Pikku hiljaa opin itsenäiseen elämään toisen kanssa.
-----------------------------------------------------------------
Tule pian takaisin.
Kävin kuupoilemassa Helsingissä ja olin niiiiin elossa. Heräsin jostakin horroksesta ja väreet kulkivat vartalollani. Tuo kaupunki tekee minulle aina ihmeitä ja antaa minulle energiaa. Tutustuin taas uusiin ihmisiin. Heidän ja vanhojen ystävien kanssa sain niin useasti nauraa, nauraa ja nauraa. Vitsi kuinka olikin hauska reissu, vaikka ilmat olivat aika sateiset. Ravintola Via antoi taas parastaan eli ihan järettömän maukasta ruokaa. Tateilla ja ricotta-juustolla täytettyjä tuoreravioleja, sienikermaa ja rucolaa. Pikkasen meinasi alahuuli väpättää. Suosittelen tuota ravintolaan kaikille ja etenkin kesällä, koska ravintolan kauniilla takapihalla tuntee olevansa jossain ihan kuin Suomessa.
Välimatka tähän kaupunkiin ja kouluun teki hyvää. Taas jaksan jonkin aikaa, kunnes on taas haettava jostain voimia. Ei minun kauaksi kuitenkaan tarvitse lähteä..
Opettelin tänään kävelemään lahjasaappailla. Eivät ole ainakaan kiireeseen tarkoitettu, ei ainakaan talvikelillä. On meinaa sen verta tuota korkoa, että vaatii tarkkaavaisuutta etten vaan kaadu. Tänään olen thnyt myös jotain uutta pientä kotihommaa. Ulko-oven kiinni laittaminen on tuottanut tuskaa ja melua jo jonkin aikaa ja äsken oli se hetki ettei ovi kerta kaikkiaan mennyt enää kiinni. Muistelin T:n joskus näyttäneen purkkia, josta olisi apua juuri tällaisissa tilanteissa. Laukku maahan ja lukkoon öljyä ja hui! Niin hiljaisesti ja ihan pienellä tökkäisyllä ovemme meni kiinni. Ei puhettakaan oven paiskomisesta. Pikku hiljaa opin itsenäiseen elämään toisen kanssa.
-----------------------------------------------------------------
Tule pian takaisin.
posted by Keiju at 3:08 ip.
1 Comments:
happy halloween
Lähetä kommentti
<< Home