Viikot

Ja niin vierähti viikot. Oli juhlat, hyvät juhlat, Davekin oli keikalla ja sillä oli pitkä näppäilykynsi. Dave soitti pitkään ja ilmekkäästi. Dave ei soittanut juhlissani, vaan seuraavana viikonloppuna Willisiassa. Jos juhlista jotain sanoisin, niin pöytä oli koriana ja kukat koristivat sitä vielä enemmänkin. Auringonkukka. Mansikkakakku maistui ihmisille samoin kuin lohileivät ja piiraat. Kaikki oli kerrassaan ihanaa. En voi kuin kiittää osallistujia ja varsinkin heitä tärkeitä ihmisiä, jotka mahdollistivat juhlat omalla suunnattoman suurella panoksella. Viikkoihin on mahtunut myös pikainen ulkomaanmatka tuohon naapuriin. Hurautimma Seskarö nimiseen saareen, jossa tuoksui samalta kuin Sotkamon Hiukan rannalla. Ihana. Kyllähän se aurinko sielläkin paistoi, mutta silti minun vilukissan oli pidettävä puuvillaneule päällä. Kaksi muuta nauttivat auringosta, toinen jopa paidatta.

Kemissa oli kaikki hyvin. Äiti oli evästänyt ruohonleikkaajat tavallaan ja runsaasti. Itseasiassa se tapa on juuri runsaasti. Met haimme tarvittavat ja valmistimme linssisoppaa kanelilla maustettuna. Tahavo oli taas kylässä. Yhdelle muuttui illan mittaan viidelle, vaan kukapa niitä laskee. Aamupäivällä siskoni tutustutti minut Serranon perheeseen ja siinä tutustuessani meinasin myöhästyä junasta. Kemi antoi minulle kesäidentiteettiäni takaisin. Pelkäsinhän menettäväni sen sinikenkien poismenon myötä, mutta nyt tuo mekko päällä voin taas hymyillä. Minulla on uusi motto: Elämä on liian lyhyt housuille.

Nyt otan pinaattifeta piirakan uunista. Eilen miltei samoihin aikoihin otin kasvis-jees piirakan viilentymään avonaisen ikkunan edustalle. Leivotuttaa ja huomenna meinaan vielä leipoa festari-piirakkaa. Piirakka tuoksuu ulos asti, sanoi T tullessaan kotiin. 46 tunnin kuluttua saapuu yksi keikkabussi tuoden ystävän Ouluun. Ja 19 tunnin kuluttua pihaan pörhältää kemi. Viikonloput vierivät hurjaa vauhtia ohitseni. Vain sellainen painava jälki jää tiehen ja ihmettelen aina uuden viikonlopun tullen edellisiä jälkiä, jotka kuluvat pois kovin nopeasti.

Ihmeitätekevä medaljonki säteilee kuulemma Marian käsistä lähteviä säteitä...jaaahas. Minä uskon johonkin muuhun, mutta kiitos kuitenkin.

Nirvana.