Haaveilen siitä, että joskus, joku ilta, voisin vain olla ja oleilla ja samalla ruoka valmistuisi muiden käsissä, eikä minun tarvitsisi tehdä elettäkään. Kaikki ruoan valmistukseen tarvittavat kipot ja kattilat peseytyisivät ilman minun panosta, siis vielä samana iltana. Olisi ihana viettää kotona päivä tekemättä yhtään kotitöitä, jos joku muu kuitenkin tekisi ne. Taidan olla vähän tymps. Pitäisiköhän palkata pieni koti-ihme... No,ei taida olla budjetissa tilaa sellaiselle eikä myöskään Musen konsertille.

Haaveilen myös omasta kasvimaasta, viinimarjapensaista ja siitä, että löytäisin paikan, jossa olisi mukava työskennellä ja jossa oppisi uutta. Rahallinen korvaus työstä voisi olla sellainen riittävä, sellainen josta jäisi muutama satku säästöön ja jolla voisi käydä elokuvissa enemmän kuin 5 kertaa vuodessa. Haaveilen myös että tämä onnistuu ja tulee kestämään.

Tänään en pistäisi pahakseni, vaikka päivät olisivat 20 tuntisia eikä 24.

Mukavaa on tuuli ja ikävä on yksiö. Toivottavasti emme unohda, kuinka tärkeää on tulla sanomaan hei hei ja näkemiin. Jos luopuu pienistä tärkeistä eleistä, niin luopuu samalla jostain todella suuresta, jonka seurauksena enemmän ja enemmän hukkuu ja unhoittuu.

....................................................................
Elämä on hauras.