Joskus ne rakkaimmat ihmiset voivat olla aivan tyhmiä, mutta ei silti pidä lopettaa puhumista. Kun puhuu, niin voi huomata ettei ne niin tyhmiä olleetkaan. Kun puhuu, oppii uutta ja uuden oppiminen on aina kiehtovaa. Kun puhuu ja kuuntlee astuu aina vain lähemmäksi. Kun puhuu, järjettömästä tulee kenties jäkevää ja mahdottomasta mahdollista, ainakin jollain tasolla. Elämä on lyhyt, sanottiin, ja elämä on väillä perseestä, mutta pitäkää kiinni siitä mikä teidät tekee onnelliseksi. Tänään minä pidän kiinni ja yritän avata lukkoa hieman enemmän. Jonain päivänä lukko on ihan auki enkä tiedä mitä sitten tapahtuu, mutta sen on oltava jotain hyvää. Vähän viisviiskutosta lukkoon ja sillä se aukeaa...jossain vaiheessa.

Sain suloisen viestin, jonka luen yhä uudelleen ja uudelleen. Enpäs ole piiiitkään aikaan kuullut tuollaisia asioita ja sekös minua ilahduttaa. Minusta tuntuu hyvältä. Arvostan ihmisiä, jotka ovat rehellisiä, eikös jokainen meistä arvosta. Toisinaan kyllä tuntuu, että rehellisuudestä koituu vain harmia, enkä yhtään tiedä arvostetaanko esimerkiksi minun rehellisyyttäni vai mitä se toisille merkitsee. Aiheuttaako se vain pahaa mieltä vai voiko se kuitenkin toimia asioiden parempaan suuntaan potkivana ilmiönä. Paha mennä arvuuttelemaan. Minä kuitenkin tahdon uskoa, että rehellisyys auttaa korjaamaan virheet ja ongelmat ajoissa.

Jostain syystä toisille on paljon helpompi olla rehellinnen kuin itselleen.


-------------------------------

" Älä sano ehkä, jos voit jo tänään sanoa ei"

Olen todellakin porkkanainen ja hyvin mietteliäs. Juuri nyt Mietteliään saa hyväntuuliseksi PMMP:n versio Täti Moonikasta:)

Vahva

Kaunista ja ihanaakin tästä päivästä löytyy, siis tottakai löytyy. Lunta on taivas tulvillaan ja se hymyilyttää tietokoneen edessä tukka märkänä istuvaa tyttöä. Välillä hän tuntee olevansa todella hauras ja välillä voimakkuus valtaa mielen, jolloin tuntuu ettei tarvitse ketään, vaan voi olla mahdollista pärjätä aivan yksin. Tänään on vähän niin ja näin:)

Vähän mietityttää se, ettei toinen näe toisesta iloa ja onnellisuutta vaan ihan jotain muuta.

Eilen oli hieno päivä kaupungilla, Isokoolla, Pikisaaressa ja Terviksessä. Mahtavaa, että on olemassa sellaisia ihmisiä, jotka muistavat kertoa toisesta myös niitä hyviä asioita ja joiden kanssa voi olla juuri niin kuin sillä hetkellä tuntuu. Noiden kauniiden ihmisten seurassa hyvä mieli puskee väistämättä päälle, ihanaaaa. Pitää varmaan syödä leippee ja lähteä talsimaan jonnekin.

Hiljaisuus on pirun ikävää! Tai enemmän se on kyllä surullista!

Yritän tehdä ainakin viitä hommaa saman aikaisesti. Ei mitään järkeä! Ensin saa vasempaan silmään jotain väriä, kun on jo juostava pienentämään hellaa, ettei potut kiehu yli. Takaisin vessaan makkarin kautta , jossa ripustan muutaman pyykin narulle kuivumaan ja kiirehdin meikkaamaan toista silmään. Ai niin unodin kääntää uunissa olevat pihvit. Ei kun takaisin keittiöön kajaalikynä kädessä. Mihin se kynä nyt sitten meni! Ai niin, tukkakin piti kuivata ja porkkanat kuoria. Samalla kun etsin sitä silmäkynää voinkin kuoria yhden porkkanan ja kattaa pöytää. Hei kuka sammutti kynttilän! Miten tää biisi nyt ihan kesken loppui. Pakko vaihtaa musiikkia, mutta mihin se kynä nyt ihan oikeasti meni! Täällä haisee palanut!

Kuinka monta?

Kuinka monta löytyy maailmasta
olkapäätä
ja kuinka monta
kyynärpäätä?
Kumpia löytyy maailmasta enemmän:
niitä joihin nojata
vai niitä joita pelätä?
Uskalla laskea
olkapäät ja kyynärpäät,
omasikin,
kumpia löytyy enemmän?
Kunpa maailmassa kerran
olisi olkapäitä
edes yksi enemmän
kuin kyynärpäitä!
Sitä toivo on,
se horjuen pystyssä pysyvä,
että
silloin tällöin saa nähdä
kuinka kyynärpäästä

äkkiä kuoriutuu olkapää

- Tommy Tabermann