mustio

770 blogitekstiä ja pitkä tauko. En osaa enää kirjoittaa yhtään mitään tai siltä ainakin tuntuu. Nytkin mietin minkä sanan laittaisin minkökin sanan perään. Vain appelsiinikahvia on kaapissa, keitin sitten siitä aamukahvit, maistuu fazerinalle. Einsteinin aivot- kappaleen urut nostattelevat olkapäitäni ja keinuttavat päätäni. Hankin eilen Maritta Kuulan Ampiaisten Kuningattaren , joka on varsin oiva levy, minä tykkään paljon ja olen iloinen myös Kauko Röyhkän ja Riku Mattilan uuden levyn hankinnasta.

Vielä viikko ja yksi sunnuntai, kunnes minä kuljetan itseni Karjaalle, Mustioon. Karjaalla enemmistö aukkaista puhuu äidinkielenään ruotsia, minä en puhu. Mutta minäpä pärjään, vaikkei minun ruotsinkielen taidossa ole kehumista. Karjaa sijaitsee siis Uudellamaalla, noin 70 kilometriä Helsingistä. Karjaan rautatieasemalla pysähtyy jokaikinen Turku-Helsinki välillä liikennöivä juna ja sinne pääsee myös lähijunalla. Saapi tulla kävelyllä tammimetsiin kanssani. Päiväthän minä tietysti aherran yrttien parissa, mutta töiden jälkeen ja viikonloppuisin taidan olla vapaa. M. lupasi, että saan yöpyä heillä viikonloppuisin, myös MP sanoi samaa, joten hienoa, että nyt minulla on pääkaupungissa majapaikka viikkonloppuisin. Ties mitä kaikkea tielleni vielä tuleekin!

Minulla on kuitenkin ehkä hieman ristiriitaisiakin tunteita lähtemistä kohtaan. Vastakohtien tunteita. On jännitäävää, hienoa kokea uutta, haikeaa lähteä kotoa, pelottavaakin. Vain lähtemällä voin kuitenkin tulla takaisin ja uusissa paikoissa ja tilanteissa ei voi olla oppimatta uutta niin itsestään kuin ympäröivistä asioista ja se on hienointa. En ole koskaan aikaisemmin käynyt Karjaalla, Lohjalla kylläkin ( sehän on 20 kilometrin päässä), en ole koskaan ollut yrttitilalla töissä, en ole koskaan aiemmin tavannut työporukkaani.