Huomen

Hyvää huomenta Oulu. Tänään annat meille viileän , mutta hyväntuulisen aamun, kiitos. Kuka niitä helteitä enää kaipaakaan, köhöm, terveellisempäähän tämä näin on.

Eilen yritin viettää rauhaisaa koti-iltaa leffan parissa, mutten uskaltanut yksin sitä mustavalkeaa räiskettä katsoa. On siis odotettava elokuvaystävää luokseni ennen kuin voin tuon kyseisen pätkän katsoa. En ole kyllä leffaillut piiiitkiin aikoihin. Koneeni ei oikein suostu pyörittänmään cd-asemassa oikein mitään. Eikä muunlaisia vehkeitä omistuksessa sitten olekaan. Eilen oli kyllä myös tarkoitus vierailla ihan oikeassa elokuvateatterissa katsomassa Kugfu Banda tai vaihtoehtoisesti uusin ja hehkutettu Batman, mutta perjantaisin liput ovat niin kalliitta, että jätin väliin. Menen sitten päivänäytökseen, päivisin kun tuntuu olevan ihan hyvin aikaa ja elokuvateattereissa rauhaisaa. Elokuvateattereissa on kyllä aivan erityinen tunnelmansa miltei aina, mutta varsinkin päivänäytöksissä.

Olen kuunnellut uutta bändiä aivan liikaa. Joskis se levy on loistava, mutta voisi ottaa tehokuunteluun jotain muutakin välillä. Eikä ajatukset , jotka päässäni liikkuvat tuota levyä kuunnellessa ole edes kovin terveitä, heheh. Tietyistä asioista ei nyt vain tunnu pääsevän irti millään. Päivä toisensa jälkeen samat mielikuvat tunkevat ajatuksiini ja vaikka ne hymyilyttävät, ne myös ärsyttävät. Tänään yritän vaihtaa ajatusmaailaa Laakson välityksellä. Tuskin se tulee onnistumaan, mutta yritys hyvä. En silti väitä vastaan eikö olisi mukava olla tässä ajatusmaailmassa. On tämä ehkä hieman outoa, mutta silti onnellista. Minä olen onnellinen tässä ja nyt. Hitsi, että mulla on kaikki hyvin nyt. Noh, töitä olisi kyllä kiva olla, mutta ei sekään asia ainakaan vielä ole saanut minua maahan. Ja onhan minulla paljon mitä odottaa tässä syksyn päälle....

Kiitos vielä Alhonkadulle. Oli pirun hienot festarit, jo odotetaan ensi vuotta!

Elämä hymyilee

Viime viikonloppu oli aivan mahtava! Olen ollut elossa pitkän aikaa ja taas olin. Päivä oli lämmin, yö ei ollut, mutta silti oli lämmin. Puhalsimme yhdessä höyryä elokuun pimenevänä iltana. Kokoonnkuimme vilteille kukkulan taakse, bändit soittivat hyvin ja vessat vetivät, ainakin aluksi. Vanhojen tuttujen kanssa päivitimme kuulumiset ja uusia tuttavuuksia tutkimme hieman etäämmältä. Kiitokseni.

Nyt palaan arkeen, sytytän kynttilöitä ympärilleni ja kuuntelen hiljaa ja kovaa uutta musiikkia. Hymyilyttää kovasti. Eihän tämä kesä ole vielä ohi, ei. Jos Kemiä ei olisi, jos niitä ystäviä ei olisi, missä lie olisinkaan nyt. Ystävät ovat. Ja minä olen onnellinen.