Vahvaa

Eilen siis konserttissa ja se oli LOISTAVA! Minä hymyilin jo vallattomasti ennen konsertin alkua, joten asetelma oli paras mahdollinen. Jänskä tunne istuskella yksin. Kaikki ympärillä olevat tuntuivat tulleen seuralaisen kanssa, tai suuremmalla poppoolla. Muutama nuorempi pari, mutta valtaosa keski-ikäisiä ja sitä vanhempia. Ennen ovien avautumista, istuin nahkaisella tuolilla, tarkkaillen ympärillä hyöriviä ihmisiä. Voimakas, useiden hajuvesien sekoitus leijui väenpaljoudessa ja muistutti minua Stocmannin hajuosastosta. Pukeutuminen vaihteli polvipituisesta, kuukkeli-kuvioidusta villapaidasta leninkiin, jakkupukuun ja jokapoikapaitaan.

Ovet konserttisaliin avautuivat 18.45. Menin sisään oikealta puolelta ja etsin paikkani( 214). Viereisillä paikolla isui pariskuntia. Mietin miten joku toinen toimisi tässä tilantessa. Hymyilisikö vain lempeästi vai sanoisiko sanan vieressä istuvalle. Minä istuin hiljaa, odottaen illan esiintyjää, joka salin pimetessä saapui lavalle. Orkesteri koostui nuorista, taitavista muusikoista trenditukkineen. V-M Loiri oli pukeutunut mustaan. Mustat kiiltonahkakengät heijastivat valoa ja henkselit pitivät housut mahan päällä. Esitettävät kappaleet koostuivat Junnu Vainion lauluista, niistä rakkaimmista, ilmeisesti myös laulajalle. Kappaleet olivati uudelleen sovitettuja juuri Loirille ja ne olivat mielestäni onnistuneita. Hän lauloi, välillä puhuen, niiin vahvasti ja niin suoraan sydämestä.Hieno ääni kerrassaan. Kahden ensimmäisen melankolisen kappaleen aikana nojauduin eteenpäin ja otsani meni ruttuun, koska tulkinta oli niin syvää ja kaunista.

Ja voi mitä sooloja illan aikana kuultiin! Ystävänlaulussa tilaa annettiin kitaroinnille ja kuulinkin kenties pisimmän kitarasoolon eloni aikana. Se oli loistava. Yhden kappaleen alussa kitara ja basso alkoivat keskustelemaan. Keskustelu eteni väittelyyn ja väittely eteni aploodeihin:) Loirin soittaessa huilua, minä suljin silmäni ja nautin. Lenni-Kalle Taipaleen taitavat pianoinnit olivat huikaisevia, vaikken pidäkkään hänen "ylimääräisestä" esiintymisestään lavalla.

Loirin laulaessa " Sinä kulkija 16-vuotias..." muistui mieleeni, kuinka tuota laulua on joskus laulettu minulle, sydämeni ollessa rikki. "minä olla en voi sinun auttajas, enkä edes sun ymmärtäjäsi..."Havahduin, etten todellakaaan ole kuullut tuota kappaletta sen jälkeen. Siitä on monta vuotta aikaa. "Suoraan sanottuna, suurinpiirtein, sellaista elämä on..."

Oulu sataa vettä, epämiellyttävää. Mietin sanoja isäni korttiin. Lähetän hänelle valokuvan meistä, minusta ja hänestä. Tuo kuva otettiin Terviksen keskiviikkojameissa loppukesällä, vanhempieni vieraillessa Isokoolla. Minulla on ihana isä. Sen minä kirjoitan korttiin, mitäpä sitä muuta:)