Kuplia

Pojat suuntasivat kulkunsa kohti numero neljääkymmentäviittä. Minä jäin puolessa matkaa välille. Päivällä tein jäykkää yhteistyötä minulle tärkeän Mintun kanssa. Eihän se toki Mintun syy ole, että hän on vähän kankeana. Tämä saapunut kylmyys nyt vaan vaikuttaa jäykistävästi myös hänen niveliinsä. Turhaan siis hänelle kiukuttelen,pääsimme kuitenkin Alppilaan. Tunsin kipua käsissäni, pääasiassa sormissani. Mintun kanssa rullattiin kuitenni sellaista vauhtia, että viima puri uusien vanttuiden läpi suoraan iholle. En lämmennyt kokonaan tunnin aikanakaan, mutta ostin loistavia kirjoja. Satuja ja neuvoja arkielämään.

Petivaatteet olivat tuultumassa runsaat 12 tuntia. Tapoin pieniä otuksia, jotka saattavat aiheuttaa tukkoisuutta. Itseasiassa murhasin, sillä teko oli täysin suunniteltu. Petivaatteeton sänky on kova. Loikoilin kovalla sängyllän, ylläni suuri retrohenkinen musta huppari(pidän kovasti suurista huppareista) .Kuuntelin musiikkia kynttilän valossa ja puhaltelin viimeiset kuplikset. Liuos oli tainnut jo ohentua pisteeseen, jossa oli miltei mahdotonta olla saamatta roiskeita silmilleni. Kuplikset eivät siis pysyneet kuplana, vaan räiskähtelivät kasvoilleni. Huomenna teen kenties uuden liuoksen. Jos siihen laittaa sokeria, niin kuplat pysyvät paremmin koossa. En ole muuten aikaisemmin puhallellut kuplia pakkasella..


Äiti oli jo tehnyt miltei kaikki jouluruoat valmihiksi. Siis laatikot ja kermatortut. Hän on aikaisessa, mahtaa saada madon.Minun tehtäväkseni jääpi alkuruoan eli punajuurisopan valmistus sekä leivän leivonta. Päätimme myös luopua lohesta ja siirtyä silakkapihveihin.

Kello on jo aika paljon, jotta minä ryykään raikkaaseen sänkyyn. Kaunista unta, valkeaa lunta...