arkuutta lihaksistossa

Nelipäinen reisilihakseni on hieman arkana, ojentajat, sisäreidet ja takapuoli samoten. Niin, likunnan aloittaminen tauon jälkeen on sitten mukavaa! Oikeasti on kyllä! Kyllähän minua ramasi, kun Heinätorille seitsemän jäljestä tallustin, mutta kotimatkalla olin niin energinen. Ainoa asia, mikä siellä joskus ottaa päähän, on se jumputusmusiikki.Uusia kasvoja oli monta, melkeinpä kaikki ja useimmalla oli ne hengittävät, istuvat, jumpahtavat, trendikkäät housut. Tai kait ne oikiastikkin ovat myös hyvin mukavat, eivätkä vain upean näköiset, heh. Miksi minä nyt niistä kirjoitan. En minä kateellinen ole;) Kotihousut jätin sentään vihreälle, samettiselle nojatuolilleni, sinne muiden vaatteiden sekaan. Tuossa tuolissa ei varmasti ole moni istunut, sillä se todellakin toimii asusteiden tilapäisenä säilytyspaikkana. Tilapäisenä sikäli, että tietyt vaatteet sentään menevät sieltä pyykkiin ja narulta kaappiin, mutta eihän puolipitoisia vaatteita voi laittaa puhtaiden sekaan, niin on äiti opettanut.

Juon kahviani tässä koneen edessä, sillä sanomalehti on toisessa huoneessa luvussa, enkä viitsi mennä puolittelemaan sitä, en tänään. Mutta ei se aamu kyllä oikein lähde käyntiin, jos ei ruutuliinan peittämällä pöydälllä saa lehteä lukea. Pitää lukea uutiset vaikka täältä virtuaalimaailmasta.

VM tulee hakemaan minut pienelllä autollaan ja matkaamme yhdessä kouluun. Ennen oppituntia päätimme tehdä yhden rästiin jääneen tehtävän, joka koskee alalamme palkittuja esimiehiä...niin siis pitää löytää sellainen netistä.Ihme tehtävä, taas.