Kirmailua salissa

Olen löytänyt kaakaon elämääni monen, monen vuoden jälkeen. Mukissa höryää tälläkin hetkellä suloisen tuoksuinen juoma, joka saa nenänikin taas aukeamaan. Tänään olen juonut jo varmasti litran tuota juomaa. Käytän oikeaa jauhetta, enkä juomajauhetta ja se tekee siitä kyllä makiaa.

Tarkistelin lääkäriltäni viinin vaikutusta lääkkeisiini ja hän korjasi väärinkäsitykseni, joten voin pelkäämättä siemaista lasillisen punaviiniä huomenna kuumien flamencorytmien kajahtaessa ilmoille. Minä kun olen aina luullut, ettei biooteilla ollessa saa nauttia alkoholia, mutta luulo tuleekin siitä, että humalatilassa saattaa unhoittaa pillerin, jolloin vaikutus heikkenee.

Porisin aamupäivällä ystäväni Lillianin kanssa ja pyytelin käymään Oulussa. Onhan tänne hieman pitkä matka tuolta Tokajin maasta saatikka sitten USA:sta, mutta aikoi kuitenkin laittaa vakavaan harkintaan. Tännehän on niin helppo löytää, jos vain rahaa on, koska tuo lentsikkabussikin pyrähtää oven eteen.

Koulussa kävin opettelemassa kokouksissa käyttäytymistä ja sitä kuinka siellä nuijitaan asioita. Kirmailin A-saliin, koska olin niin innoissani näkiessäni pitkästä aikaa muutamaa ystävää. Istuin minulle omistetulle tuolille ja välillä suurentelin silmiäni takana istuvalle tytölle jota alkoi naurattaa. Sain kaksi lämmintä halausta takariviltä, jotka kyllä tuntui niin hyvältä. Kesken luennon havahduin välillä kuuntelemaan vierustoverini parran rapsutusta. Se on oikeastaan aika mukava ääni.

Keskusteltiin ensi kesän mahdollisesta seikkailusta tuonne käsivarteen. Vapaata voisi kuulemma ottaa viikon ja voisimme körryytellä autolla ihan minne huvittaa. Eiks kuulosta hyvälle! Saana here i come! ja siellä odottavat ne mielenkiintoiset mittarimadot, jotka koluaa kaikki koivut. Kamera mukaan, mikro päälle ja lähikuvaamaan heidän ilmeitään.

Nyt piipahtamaan kauppaan, jotta potilaalle saadaan banaania. Mieleni on iloinen.