Hieman haikia

Tänään Tukholman iloiset talot eivät saaneet minun kaihoa poistumaan.Jostakin se tuli ja jonnekin se män.Voi ku minulla olikin paha mieli ja tyttökin läksi muille maille, jonka jälkeen tuntui ettei ole halaajaa. Oli jotenkinniin yksinäinen olo ja olisi kaivannut halausta.Nyt mieli on kuitenkin paaaljon parempi, enkä ole varaamassa lippuja, heh heh. Jaoin ajatuksia mustavalkoisessa keittiössä, josta pojat sitten läksivät tiukissa, mustissa farkuissa kohti jotakin.

Nyt minä kuuntelen ruotsalaista radiokanavaa ja nautin punaviinin lämmittvästä vaikutuksesta. Ajatukset poukkoilevat ties missä.. Huomenna leivomme kirkkoveneitä ja kokkaamme jotakin maittavaa. Kirkkoveneisiin tulee valmista täytettä, koska kumpikaan meistä ei uskalla keitellä maitoa palamisen pelossa. Tuo makkarakääreeseen tungettu puuro ei kyllä ole olleskaan sitä todellista täytettä, mutta teemmä nyt näin ja sitten kotona toisinpäin. Asiasta astioihin...ne ovat niin hienoja, että melkein hirvittää tiskailla niitä, mutta tein sen silti...rikkomatta yhtäkään.

Jebujee, kyllä taas tämä paikallinen kieli palajaa mieleen ja sitä muuten harjoitellaan Koollakin, sillä ostin sarjakuvia ja jääkaappirunoutta ruotsiksi:) tervetuloa runoilemaan keittiöömme!

Vaikka tämä maa on lähellä omaani, niin tuntuu silti, että olisin suurenkin välimatkan päässä. Joskus tuo tunne kyllä yllättää 100 km päässä kotoakin...:) Joten.....Hyvvää iltaa teille!