kesäyö

Hahaa... Muistattako sen tunnelman, kun kömpiipi kesäiltana mutkan kautta nelivitosesta kotiin. Aurinko nousee, vaikke se ole juuri laskenutkaan. Taivas on sinipunainen. On se seisahtanut hetki, jolloin lokit kirkuvat Yrjö Heikkilöiden ja ranskanpottujen äärellä... Tuossa herätessä 5.37 tuli luokseni tuo tunelma ja sellainen kesäyö-fiilis. Se tupsahti sisään ikkunan aukaistuttuani.Lokit huusivat. Aika vänkä homma, että se oli niin todellinen. Niin no kylähän ne lokit siellä ihan oikiasti huusivatkin;) Kirkkaasti pystyin kuitenkin palaamaan niihin kesäisiin tunnelmiin. Ja kohta ihan oikiasti tunnen nuo tuulahdukset.

Vaihdoin lakanat ja huomasin, että minun hienot mustavalkoiset tyynyliinat ovat kadonneet jonnekin. Hmm. Ihmeellistä. En ole aiemmin hukannut tyynyliinoja, koska niitä ei ole tapana kuljetella mukana tuolla maailmalla.

Lueskelin taasen vanhoja juttuja päiväkirjastani. Hassua lukea niitä. Ja sitten harmittaa taas, koska ei ole tullut kirjoiteltua aikoihin, paitsi tänne, mutta eihän se ole olleskaan sama. Kuitenkin olen iloinen,että vuosi sitten kirjoittelin paljon. Mustekynällä olen rustaillut monet tekstiviestitkin muistiin, joita on kyllä hieno lukea. Muistaa uudelleen jo unohtamia jutskuja ja tunteita. Hui, kuinka minua onkin joskus jännittänyt! Sillai hyvällä tavalla, että on vaan monta värikästä perhosta vatsassa ja ne kaikki tahtoisi pois, joten ne rummuttaa siivillä minun vatsaa. Hymy.