samaa

Taidan olla takertunut, sidoksissa paikkaan, jota ei millään voi laittaa purkkiin ja kuljettaa ikuisuuksia mukana. Eihän mitään paikkaa voi. Vähitellen kaikki haalistuisi, tai sitten muistaisin vaan vahvemmin, kun piipahtaisin. Haistaisin taas sen tuoksun, jonka haistoin viisi vuotta sitten. Siihen on niin tottunut ettei sitä aisti enää. Taas teemana muutos. Mitähän minä siinä oikeasti pelkään. Vai pelkäänkö edes. On niin helppo vaan tuudittautua tähän paikkaan, olla muka turvassa, vaikkei ulkopuolella odota turvattomuus. Ei tämän hetkinen ole parasta, parempaa voi olla tulossa. Kasvaisin. Pilkulliset mukitkin odottavat käyttöä. Ne ovat olleet vuosia kaapissa. Toisessa kaupungissa...