silloin kerran

Toisessa hetkessä oli jotain ihmeellistä. Jotain odottamatonta tulee tapahtumaan, ajattelin. Jotain ihan yllättävää. Ja tapahtuikin. En uskaltanut toivoa, mutta toivomattakin tapahtui niin, jotta....

Matkasin sinne ja takaisin. Katsoin suuria käsiä ja olin ymmälläni.

Kerran talvella tulin ovesta sisään ja näin suuret kengät eteisessä.

Kerran sain kolikon. Sain toisenkin. Ensimmäiseen tehtiin reikä, pujotettiin nauha, päät solmittiin kiinni ja ripustettiin kaulaan. Oli hetki jolloin tuo kolikko katosi, mutta ajan kuluessa tuli takaisin. Onneksi.Toinen kolikoista säilöttiin turkoosiin rasiaan hyllyn toiselle tasantelle.

Vieläkin. Vieläkin saatan vain katsella, katsella pitkään, kuunnella liikahtamatta ja olla ihmeissäni.