parannu lentsuni!

Tiedän ainakin yhden aivaimen menneeseen. Olemassahan on varmasti monia, mutta tänään käytin tätä Anttilasta hankkimaani avainta. Ostin hunajaista suihkusaippuaa, jota olen tainnut viimeksi käyttää vuonna 2001, jolloin otin ensimmäiset askeleeni Isokoolla. Palasin niihin ihaniin tunnelmiin suihkusaippuan tuoksun saattelemana. On ne nuo tuoksut sitten ihmeellisiä. Ne auttavat palauttamaan jo unohdettuja asioita mieleen. Samaa avainta ei mahda voida käytää tulevaisuuteen hyppäämiseen...


Eilen luulin jo voittaneeni tämän lentsun, mutta aamulla kurkkuni oli taas arka ja nytkin yskittää kovasti. Kuumetta taitaa taas olla. Minulla on aina tällaista näiden romuskojen kanssa. Ne vaan venyvät ja venyvät ja juuri kun tuntee itsensä energiseksi, ne iskevät jälleen ja kaatavat petiin. Höh. ikävää. Ja on ikävä.

Taidasn kuitenkin lähteä kadulle. Tämäkin on kyllä yksi asia, jonka tähden en parannu nopeasti; en jaksa sairastaa, en ainakaan yksin! On pakko tehdä jotain. Eilenkin olin kyllä jaloilla aika monta tuntia,sillä töiden jälkeen kävelin kaupungilla muutaman tunnin. Kirjastossa vietin tunnin. Kirjastot on mukavia!