Muisteluja

Katselimme toissapäivänä äidin kanssa vanhoja leikkikaluja. Ennen oranssin, rikkoutuneen kauhan ottamista käsiin, muistin jo miltä se tuntui. Kulunut pinta tuntui melkein pehmeältä. Sama juttu pienen kupin kanssa. Aikoinaan se tuoksui lievästi salmiakille ja hentoinen tuoksu oli edelleen jäljellä. Kauniita muistoja palautui mieleen näiden lelujen myötä. Äiti muisteli kuinka Pikku-Ulla käpytteli pienillä jaloillaan ja veti aina sinistä norsua mukanaan. Norsu on edelleen tallessa, kuten miltei kaikki muutkin lelut, paitsi ne kaksi vauva pupua, jotka matkasivat Venäjälle vanhempien jäädessä Rytikadulle. Voi sitä itkua, kun huomasimme lasten hävinneen. Sen jälkeen äiti ei ilman lupaa ole lelujamme maailmalle lähettänyt.

Eilen olimme Gomaneilla naisten kesken. Kummityttöni oli sitä mieltä, että porukassa oli vain yksi nainen (hänen äitinsä) ja muut olivat tyttöjäJ Heidän pihalla on sellainen suuren suutri trampolini, jota pääsin kokeilemaan ensimmäistä kertaa. Minä NAUROIN hurjana. Vedet tuli silmiin ja tunne oli ihan hassu. Hyppiminen oli ihan hullua, mahtavaa, upeaaaaa! Minäkin tahdon sellaisen, mutta tilanpuutteen vuoksi se taitaa jäädä hankkimatta. Oli todella mukavaa käydä vierailulla ja jutella serkkuni ja pienen tytön kanssa. Söimmä jäätelöä ja pikapika raparperihilloketta, josta tuli hyvvää. Kalajoella tapaamme jälleen ja sehän on todella pian. Pieni tyttö huutelikin, että tapaamme melkein jo huomenna!

Oikeasti huomenna korryyttelemme Bökötillä Ouluun. Vanhemmat jatkavat kainuuseen, minä jään Ouluun. Palstailu odottaa!