Muttia

Ja niin tulivat elokuun helteet. Josko nyt olisi aika Upinkin jättää talviturkki rannalle ja juosta vilvoittavaan vetehen. T osin pianhan se turkki on taas päälle vedettävä, joten turha kait sitä tässä vaiheessa on enää päältä pois ottaa. Minä en voi kun äimistellä, että minne ovat päivät menneet. Ajatuksissani päivämäärä lähentelee heinäkuun puoliväliä, mutta kuten tiedämme, todellisuus on ihan toinen. Rannalla en ole ollut kertaakaan. Tosin en minä siellä jaksa loikoilla, mutta uida tykkään.

Eilen oli hauska ilta. Päivä oli mitä oli, mutta onneksi se pahaolo jäi jälkeen ja hyväolo voitti. Sytytin taas kynttilän valaisemaan hämärää olohuonetta ja istuin vain tässä koneen edessä jutellen hassuja uusien ja vanhojen tuttujen kanssa. Toinen istui toimistossa, myöskin koneen äärellä:)

Uusista kengistä sain itselleni aikaan mojovat rakot. On vaikea kävellä lyhyttä matkaa totuttaakseen jalat töppösiin, koska lyhyttä matkaa pyörättömänä ei olo. Voisinhan minä tietenkin kävellä asuinalueen ympäri, mutten jaksa. Kävelin siis kaupunkiin ja teatterin kohdalla vasemmasta jalasta räiskyi verta, jonka jälkeen vauhti hidastui haaristeluksi. Muumi - ja merirosvolaastarilla paikkasin rakot, mutta eihän ne millään jaloissa pysyneet. Irtoilivat ja liputtivat muutaman askeleen jälkeen. Piti ottaa linjuri kotiin ja nyt rakot ovat aristavat ja märkivät. Ihanaa. Pyrin kuitenkin kävelemään taas kaupunkiin ottamaan siskon ja kamelin vastaan junalta.


Eilen maistoin kaksi päivää taskussa levännyttä muttia( ohrajauhoja, vettä ja suolaa) ja pidin siitä. Taskusta ottamisen jälkeen se kuitenkin paistettiin valurautapannulla kokkareiseksi. Maito maistui herttisen hyvälle tuon juhlaruoan kanssa! Tahdon lisää!