Vihvilä?

Tällä viikolla pidän Mintusta huolta. Eilen hän aiheutti minulle sydämentykytystä nielaisemalla vaijerin ketareiden syövereihin, jonka johdosta olin kaatua otsalleni asfalttiin. Onneksi ajoin ylämäkeen, joten sain vauhdin pysäytettyä ilman haavereita. Aamulla sitten katkaisin tuon vuoden verran melko valtoimenaan heiluneen vaijerin. Nyt tuoksun tolulle, koska kävin silittelemässä ja hankaamassa Minttua pesuaineella. Enkä kyllä muita milloin kädenpidikkeet taikka penkki olivat olleet valkeaan viittaavia ilman mustaa likapihka kerrosta. En ole itseasiassa koskaan aikaisemmin edes pessyt pyörääni. Kuutisen vuotta sitten isukki hoiti sen homman ja sen jälkeen pesut ovat jääneet satunnaisten rapakossa ajeluiden ja sateiden varaan. Tänä kesänä Minttu ei olekaan sitten sanut vettä niskaansa kuten ei ole juuri kukaan muukaan. Kasvitieteellisessä puutarhassa tosin kasvoi vedestä( kastelusta) nauttineita suuren suuria puolukoita! ja Mintusta vielä sen verran, että perhe tulee perjantaina ja isukki on luvannut huoltaa hieman kulkuvälinettäni.

Jippiiiii saan viinimarjoja! Olen ihan hulluna niihin, pääasiassa punaisiin!!!!

Toista päivää siis koulussa. Päivät ovat menneet ulkosalla kasveja tutkiessa. Eilen oli helle, joten varauduin hamosella ja varpikkailla. Puoli kymmenen aikaan huuleni olivat jo mustikansiniset ja olkapääni nousivat lähelle päätä, koska yritin pitää itseni pienenä ja lämpimänä. En onnistuntut. Ruokatauolla nautittu pannari hilloilla lämmitti hiukan, pääasiassa mieltä:)

Viluisesta olosta johtuen hurjan kaunis kukka nimeltä vilukko jäi mieleeni. Tenttiin tulisi 30 kasvia 400 merkatusta. heinät hirvittävät, sillä kolmen vuoden jälkeen he ovat taas vain heiniä. Vaikka kuinka kysyn keitä he ovat, he eivät vastaa minulle, joten päättely jää arvailujen varaan. Vaikka tunnistaisin jonkun Nadaksi, niin etunimi jää saavuttamatta. Nata ei yksin tentissä riitä.. Pitää lueskella ja käydä vielä puutarhalla tutkimassa. Onhan nuo melkein kaikki joskus opetellut, mutta sen koommin heidän kanssa ei ole ollut tekemisissä, joten unholaan ovat painuneet. Tunnistan kyllä jouhivihvilän ja kultapiiskun sekä karhunputken, heh. No myönnettäköön, että kenties muutaman muunkin...ainakin herukat!