tunteita

Välillä masentaa niin kovasti, että sekin jo sattuu. Välillä on paettava, jotteivat saa tietää mitä oikeasti tunnen. Olenko siis näyttelijä, pakenija, raukka vai mikä.?Mikä olen jos en uskalla näyttää tunteitani siinä pelossa, että minut hylätään. Enkö vain voi uskoa, että kenties joku voi pitää minusta juuri sellaisena kuin olen. Ei yhtään iloisempana, ei yhtään surullisempana, minusta juuri sillä hetkellä ja niden tunteiden vallassa, joita tunne sillä hetkellä.

Oikeiden sanojen valinta voi välillä on niin pirun vaikeaa. Jo pelkästään sen suun avaaminen minkään sanan sanomiseksi voi olla ylivoimaista. Vaikka tahtoisi avata suunsa, niin silti sitä jotenkin väkivin pitää sen kiinni, jotta saisi aikaan jotain reaktiota. Jotta joku kysyisi. Jokaisella sanalla ja teolla on jonkinlainen seuraus. Sen kun yritää muistaa, niin kiinnittää enemmän huomiota pieniinkin tekoihin ja sanoihin. Jos valitsenkin sanani eri tavalla, jos teen sen lämpimämmin, jos...

En minä tänään ole pahoillani. En, mietin vain asioita täällä yksin ollessani. Kävin aamupäivällä putsaamassa palstan ja se sai kyllä kieltämättä aikaan hieman haikeutta. Yksi kausi on taas ohi. Ja tuo mennyt kausi ei ollut kovin loistokas. Toisaalta on hyvä ettei juuri kukaan nähnyt maatani, mutta tiettyjen ihmisten olisin halunnut sen näkevän. Tämä viljelykausi meni pikkasen penkin alle ja se vähän harmittaa. Oliko se oikeasti luonnonoikku vai oma saamattomuus, joka sai porkkanani kasvamaan säälittävään mittaan. Oliko pyörättömyys pätevä syy kastelemattomuuteen.. ?Eihän nuo nyt niin vakavia asioita ole, tai itseasiassa minun pienessä elossa ne taitavatkin olla. Minulla on tunteita tuota palstaa kohtaan, ja tunteet ovat tärkeitä. Ovat ne sitten millaisia tunteita hyväänsä.

Annan olla.