lauantaina, heinäkuuta 28, 2007

Jalkani ovat ravassa ja haavalla. Sade piiskaa festarimaahan silla vauhdilla, että pisarat sinkoutuvat vasten paljasta jalkaihoa ja ne pisarat sisältävät maasta irronnutta kivennäisainetta. Pallon laidoilla ei ole havaittavissa kirkasta/sinistä taivasta. Piipahdan kotona, paistan karjapiiraita, pesen mustat, 36 - numeron jalkani, kampaan tukkani ja kuivatan kukkasadetakkini. Sade yltyy uudelleen, mutta ilo on silti läsnä. Ja kuka sitäpaitsi sanoi sateen olevan ikävä asia...Sade auttaa porkkanoitani, vaikka...OK on myönnettävä, että ottaisin kuitenkin ennemmin auringon tuonne Kuusisaareen.

Jos A. ( sinä juuri) näkisi punatähtiaurinkoni, hän ihastuisi.