RRRRRRRRR

Noin viiiden viikon aikana olen kuullut muun muassa seuraavat r-alkavat sanat:
* rakennus
* ruma
* runo
* rauhallisuus
* ruoka
* reipas
* ruukku
* raikas
* radio
* rankka
* rasittava
* ratti
* reisi
* riekko
* rommi
* rusina
* rytmi

Eihän tässä ole mitään järkeä listata r- kirjaimella alkavia sanoja, joita on tullut kuultua, mutta. Olisiko minun pitänyt kuulla vielä jotain?
------------
Nyt jätän tämän jauhamisen ja lähden sinne teatteriin nauttimaan kulttuurista. Levyni eheytän:) Hieman kammoksun tuota ulkomaailman pimeyttä, mutta valaisen tieni pienellä taskulampulla.

Jotain erityistä jee. Minua pyydettiin seuralaiseksi teatteriin ja sinnehän suuntaan todella mielelläni!
......................








Lopuksi tein taas väärin.

Tänään ohjelmassa

* posti




------------

Parasta tällä hetkellä on kynttilän liekki. Parasta olisi myös tunteiden kuulustelu ja kiinnostus. Olenko muuttunut niin tylsäksi, etteivät ajatuksenikaan enää ole kiinnostavia. Monista ne on, en minä sitä väitä, joistakin ne vaan eivät tunnu olevan. Ja nuo jotkin ovat tärkeitä ihmisiä minulle. Vai luullaanko, että kerron automaattisesti kaiken. En kerro. Kysyminen osoittaa kiiinnostusta, kiinnostus välittämistä. Jos ei puhu, tee eikä kirjoita, mistä voi tulkita tunteet?
------------

Hain taas töitä.
Tällä viikolla tahdon tapahtuvan jotain erityistä, jotain hassua:) Pitää siis laittaa hösseliksi. Jos Valo oli täällä, niin leipoisin hänelle kakun ja tanssisin Alankoa:)

Kirjeitä

Avaan ja tutkin muistojeni vihreää matkalaukkua, joka vuosien saatossa on jo miltei saavuttanut maksimitäytettävyytensä. Olen iloinen, että olen säilyttänyt suuren osan minulle osoitetuista kortista ja pienistä kirjeistä, kirjeistä, jotka olen löytänyt keittiönpöydältä. Noita pieniä kirjeitä on jätetty erin muotoisille ja eri paikoissa sijaitseville pöydille, mutta jokaisesta on läydettävissä samanlainen tunnelma; lämmin ja rakastava. " Ullis ihanainen! Otin sulta taas 2 munaa lainaan, oon siis yhteensä 4 kananmunaa velkaa...." Noin kirjoitti rakas kämppikseni ja samassa pienessä lapussa hän mietti, josko näkkileipä oli kuitenkin hänen omansa. Tallessa on myös ensimmäisen kämppikseni suloinen, omalla suomenkielellä kirjoitettu lappunen, " Anteeksi, että eilen en tullut kotiin lupannut ajalla..." Ihmiset osaavat kyllä kirjoittaa somasti! Nuo pienet laput palauttavat minut moniin ihaniin hetkiin ja tuovat hymyn kasvoilleni. Toisaalta laput saavat aikaan haikeutta menneeseen. Francoisin kanssa meillä oli tapana kirjoitella pidempäkin kirjeitä toisillemme ja muistimme aina toivottaa onnellista päivää. Joskus oven taakse lukkiutuneena sain postia oven alta viereisestä huoneesta... Saisinpa enemmän kirjeitä ja jaksaisinpa itsekin kirjoittaa enemmän kirjeitä. Joskus kyllä ärsyttää tämä elektroninen kirjoittelu, en ole tainnut vielä hyväksyä perinteisten kirjeiden korvattavuutta e-maileilla. Toisaalta olen, mutta silti ajoittain kaipaan kovasti oikeita kirjeitä, ovat ne sitten kuitin taakse kirjoitettuja mukavia sanoja tai muutaman sivun pituisia kertomuksia omasta elämästä ja kuulumisista. Taitaa olla kaipuun aika. Lehdittömien puiden aika.

Avasin muistojen matkalaukun löytääkseni yhden tietyn kauniin kirjeen, joka nyt kuitenkin näyttää kadonneen. Vanhin kirje joka on säilynyt on vuodelta 1986, tämä hukassa oleva kirje on Budapestin ajalta. Siinä kirjeessä oli kaunis runo, jota en kyllä yhtään saa mieleen palaamaan ja sen tähden tahtoisinkin löytää tuon kyseisen kirjeen.


Kotona on erilaista.

...........

Minkä asian osaan tehdä tai sanoa oikein?

.........

Lähden naapuriin kuuntelemaan uutisia talosta ja sohvasta.

Täällä on sitten NIIN hyvä olla ja nauraa! Ihan parasta, kiitti!

Kaikkein inhottavinta on olla oman päänsä sisällä 24 tuntia vuorokaudessa. olen alkanut puhua itsekseni todella paljon, varsinkin lenkillä puhun jatkuvasti.

Muutama tunti unta ja raskas yö takana ja kädet tärisee. Saisipa teetä ja sympatiaa.

No tsemppiä vaan. kyllä tää taas tästä. Pitää lähteä katsomaan josko Minttu on tallella.

Minä olen pahoillani. On todella kamalaa kuulla olvansa niin erilainen kuin ennen. Ennen oli parempi.

Olen pahoillani.

Miksi tää elo tuntuu nyt niin kovin raskaalta....

Leipomalla saa hetkeksi ajatukset muualle, onneksi. Yrtit tuoksuu ja uusi uuni on ihan hirmu nopea:)

Haaveilen siitä, että joskus, joku ilta, voisin vain olla ja oleilla ja samalla ruoka valmistuisi muiden käsissä, eikä minun tarvitsisi tehdä elettäkään. Kaikki ruoan valmistukseen tarvittavat kipot ja kattilat peseytyisivät ilman minun panosta, siis vielä samana iltana. Olisi ihana viettää kotona päivä tekemättä yhtään kotitöitä, jos joku muu kuitenkin tekisi ne. Taidan olla vähän tymps. Pitäisiköhän palkata pieni koti-ihme... No,ei taida olla budjetissa tilaa sellaiselle eikä myöskään Musen konsertille.

Haaveilen myös omasta kasvimaasta, viinimarjapensaista ja siitä, että löytäisin paikan, jossa olisi mukava työskennellä ja jossa oppisi uutta. Rahallinen korvaus työstä voisi olla sellainen riittävä, sellainen josta jäisi muutama satku säästöön ja jolla voisi käydä elokuvissa enemmän kuin 5 kertaa vuodessa. Haaveilen myös että tämä onnistuu ja tulee kestämään.

Tänään en pistäisi pahakseni, vaikka päivät olisivat 20 tuntisia eikä 24.

Mukavaa on tuuli ja ikävä on yksiö. Toivottavasti emme unohda, kuinka tärkeää on tulla sanomaan hei hei ja näkemiin. Jos luopuu pienistä tärkeistä eleistä, niin luopuu samalla jostain todella suuresta, jonka seurauksena enemmän ja enemmän hukkuu ja unhoittuu.

....................................................................
Elämä on hauras.

Menneet ja tulevat

Viimeinen viikko on ollut tunteiden myllerrystä ja päätöksien tekemistä sekä oikeaan päätökseen johtaneiden syiden tarkkaa punnitsemista. Asia on nyt kuitenkin niin, että olen palannut aikatauluttomiin päiviin ja seuraavien askelten ottamiseen. Suunta on vielä hakusessa, mutta ainakin kompassi osoittaa eteen päin. Olen myös muutamana päivänä, eilen ja tänään, miettinyt kovasti menneitä. Jostain syystä menneet ovat olleet ajatuksissani melko paljonkin. Muistelun taisi laukaistai rokkaava ja Angieta veivaava Rolling Stones, josta menneiden muistelu eteni aikoinaan eteisessä kököttäviin suuriin kenkiin. Vitsi mua hymyilytti silloin nuo suuret kengät. Muistan katsoneeni ikkunasta nuo kengät jalkaansa vetänyttä henkilöä, joka katosi lumituiskuun tai viimeistään vaatekaupan nurkan taakse. 'Olikohan hän saanut hyvän aamiaisen', taisin joskus miettiä samalla odottaen jo uutta kohtaamista. Odotan kyllä edelleen kohtaamisia. Jotain kaipaan.

ups, aika kului nopsaa. Minun uni tulee 15 minuutin kuluttua. Nyt tuli kiirus. Hyvää yötä, jatketaan turinoita myöhemmin. Tänään oli kohokohtaa!