tule, tule tulevaisuus

Herään yhä uudelleen ja uudelleen Koulukadulta. On se kumma kuinka olen aina nukkunut pehmeän makeasti siskoni luona, huolimatta siitä missä ikinä hän onkaan asunut. Täällä uudessa kodissa on siis käynyt ihan samalla tavalla. Uni maistuu, nukahdan sen kummempia miettimättä ja herään virkeänä uuteen aamuun. Sohva on hyvä ja vie minut aika ajoin omaan kotiin, koska se on samankaltainen kuin omani. "Tietokonepöytäkin" on sama kuin itselläni, joten olen miltei kotona. Minulla on täällä myös oma huone, tosin se on myös muiden käytössä, vieraiden käytössä. Itsehän en ole vieras, en toki. Minähän pääasiassa asun täällä aina kemiytyessäni, eikä kemiläinen ole Kemissä vieras, eihän.

Olen täällä ollessani, tällä reissulla, saanut taas uusia kavereita, uusia tuttavuuksia, joiden kanssa olisi tarkoitus matkustaa kuuhun ja kiivetä puuhun. Matka kuuhun tapahtuu, jahka saamme raketin toimimaan. Olenkin perehtynyt muutaman päivän ajan rakettien teknisiin ominaisuuksiin, elimistön mukautumiseen painottomaan tilaan ja kuumatkan kestoon. Matkaa kuuhunhan on noin 300 000 km ja aikaa se veisi noin painotonta kolme päivää. Tiedä sitten kuinka kauan itse kuussa viihtyisi. Puuhun kiipeily on toki tällä hetkellä se realistisempi vaihtoehto, jota harrastan sitten kun menen etelään.

Eilen oli taas aika pohtia tulevaa. Ei helppoa miettiä oikein syvällisesti mitä minä tahdon. Mitä ihmettä minä tahdon ja kuinka saan sen mitä tahdon. Onnistuin kuitenkin tekemään joitain pieniä päätöksiä tulevaisuudesta ja jo tänä aikaisena aamuna minun on helpompi hengittää. Päätin mennä sinne, ottaa oman huoneen ja jatkaa siitä minne viime vuonna jäätiin. Sekin on jo hyvä päätös, vaikkain vielä on paljon, paljon mietittävää ja päätettävää.

HL pukeutuu töihin, minä olen huomaamattani vetänyt taas kahviöverit.