omat hampaat

Tapasin puolenpäivän maissa Anttilan ruokaosastolla leppoisan vanhan rouvan. Katselimme hetken mehuhyllyä, siinä sinappihyllyn edessä, kunnes hän avasi keskustelun. Tämä pieni, mukava rouva oli 90-vuotias ja niin riemuisalla mielellä." Nykyajan lääkärit eivät tiedä mitään", hän sanoi. Keskustelimme tovin jos toisenkin ja toisen tovin aikana mummo tarrasi minua kädestä ja sanoi omaavansa vielä omat hampaatkin!Sitten hän näytti minulle hampaitaan, näytti toisenkin kerran. Kertoi pesevänsä vain suolalla! Puhuimme sitten myös minun hampaistani. Ja lupasin hoitaa hampaitani, jotta minullakin on vanhana omat hampaat.

Tämä punahattuinen rouva oli saapunut Ouluun vuonna 1937 ja tehnyt koko elonsa ajan ruumiillista työtä. Pienenä, hentoisena naisena oli huhkinut rakennustyömaalla, salmella jotain 200kg paaluja rahtaamassa ja tietenkin maatöissä, sillä maatalontyttö hän oli. Kertoi minulle vielä paljon asioita mm. miehestään, jonka oli täytynyt mennä lääkäriin kuulemma sakon uhalla, lapsistaan ja siitä kuinka he saattavat kävellä miehensä kanssa vaikka 10m kilometriä:) Siinä me jutusteltiin vielä 5 minuuttia senkin jälkeen, kun hänen suurisilmäinen miehensä kävi viittomassa nurkan takaa muoriaan jo lähteväksi. Ostin omenoita ja iloitsin tästä kohtaamisesta!

Minä olen hyvin iloisella mielellä. 20.30 menen RIO:n kahtomaan kauhuleffaa. Onneksi ei tarvitse mennä yksin, eikä varsinkaan palata yksin! Iloiseksi minut saa myös kuulumiset tuolta maailmalta. Ihana ystäväni siellä Brightonissa jammailee kitaransa kanssa ja mukavalta kuulostaa hänen elonsa! Pidä huoli kädellisten hyvinvoinnista. Uutta Depeche Modea en ole vielä kuullut, mutta tulen kuuntelemaan:) Viimeistään kun joulu tulla jollottaa. Olen ihastunut sellaseen bandiin kun Stereo Totaliin. Olen kyllä löytänyt ihmisten ja avustuksella monia oivia artisteja!