Mintusta vielä

Niinhän siinä sitten kävi, että huolenpitoviikolla Mintusta lähti viimeisetkin nivelet. Eilen olin pitkästä aikaa matkalla kartsalle, mutta matkani tyssäsi Tuiran mäkeen, sillä Mintun akseli pamahti lopullisesti. Vauhti hiipui nopeasti muttei kuitenkaan niin, että minä olisin lentänyt nurin. Huomasin sitten, että viallista pyörää on paljon helpompi kulettaa, jos vika on takarenkaassa eikä eturenkaassa, niin kuin minun tapauksessa. Lanteessani on mustelma. Vaikka matkaa kotiin oli pikkaisen yli kilometri, oli minun levähdettävä ainakin kuusi kertaa. Yhdellä kädellä autoin pyörääni kulkemaan ja yritin näyttää vahvalta. Jaksoin vaivoin ensimmäiselle talolle, jonne Mintut sitten jätinkin. Tänään haimme sen autolla tuosta 300 metrin päästä:)

Uusi rengashan siihen oli sitten hankittava, mutta nyt kulkee entistä lujempaa!
--------------------------------------------------------------------------------------------

Alppilan ensimmäinen huono puoli havaittu: luteiden hyökkäys! Ääääääää. Inhottavasti kopsahtelevat vasten ties mitä ja välillä pyrkivät iholle!