Tympönen

"Vähän kasvimaisuutta, hieman eläintä ja paljon omaa- sienen eväät elämässä."
Nyt tiedän, että sienissä voi olla neljän väristä itiöpölyä. Heidät voidaan lajitella puna-, ruskea-, valko- ja tummaitiöisiin. Joskus helttojen värit hämäävät ja silloin tunnistuksessa menee vikaan. Kunhan ei suuhun pistä suippomyrkkyseitikkiä taikka valkokärpässientä! Sienet ovat omituisia.Tänään kävimme Pilpasuolla ja koreihin kertyi mm. hiippoja, seitikkejä ja pienosia jouhinahikkaita. Pitkospuilla näimme myös mustikkaisen jätöksen , joka analysoitiin heti nallen jättämäksi. Sitten alkoi kälätys ja opettaja pyörähti pitkospuilta suohon. Kastui takapuoli, jonka jälkeen kaikki määrättiin tasavertaisuuden nimissä uimaan suossa, jos mieli autolla takaisin koululle. vitsi, vitsi.

Virkistysalueella fiksut pelasivat golfia. Noiden viheriöiden alle on jäänyt hyviä sienimaita, mutta harrastustoimintaakin tarvitaan....Jee.

Tänä vuonna siis sienestys tapahtuu suolla eikä niinkään mustikkatyypin metsässä, jotka ovat parhaita sienestysmaita. Tosin mustikkakin on vaihtanut paikkaa suon laitamille. Eläköön ilmastonmuutos!

C 12:ssa jatkui sienten haistelu. Tympösestä tympääntyneenä lähdin puoli kahden bussiin. ( Tympönen tuoksuu pottukellarille, ei sis olleskaan huonolle!)Tai en minä tympääntynyt, uuvuin vain. Tällä viikolla on tullut nukuttua aika kehnosti. Aamulla toinen oli keittiössä, muttei juurikaan hereillä. Minusta taas tuntui etten ollut edes ehtinyt nukahtaa. Uuvuttaa. Tänään minusta ei ole juuri liikkumaan. Laventelia tyynyn alle ja toiveeseen sikeät yöunet, joiden jälkeen rypäleiden ostoon.

Tänään olen oppinut myös kuinka korjataan toimimaton vessanpytty! Ihan omin käsin sen korjasin ja nyt taas vetää, toivottavasti. Olen ylpeä teostani:) Pikkuhiljaa minusta tulee enemmän ja enemmän omin avuin pärjäävä, vaikka asunkin onnellisena toisen kanssa. Enää en ripusta keittiöpyyhettä seinästä tursottavaan sähköjohtoon, vaan jätän sen suosiolla rauhaan. Ei enää oikosulkuja, öhöm.


Hei ja huomenna TUPARIT!