sunnuntaina, joulukuuta 10, 2006

Isokoolla piipahin

Olipa kiva käydä Isokoolla pitkästä aikaa! Päätimmä katsoa leffaa ja mukana oli myös vanhempaa ikäpolvea, meistä edellistä.Ihmiset Isokoolla ovat aina mukavia. Minä en ole vieras, vaan minä vain olen ja se on hienoa. Minua ei tarvitse passata, minä osaan kyllä keitellä juomaa ihan oma-aloitteisesti! Hienoa, että leffa ylitti odotukseni ja oli itse asiassa ihan muuta kuin oletin! Ensinnäkin alkuperämaa yllätti, sillä odotin sen olevan suoraan Holliwoodista, mutta sepäs olikin Tanskasta:) Nimi vain kuulosti jotenkin tutulta, jonka yhdistin tuonne vuorille. Pitäisi kyllä käydä useammin tuolla Koolla, sillä omaelo on jee jee, heh. Liian usein meidän aikataulut menevät ristiin.

Vettä taas vihmoo, mutta tänään oli jo ihan pakko käydä lenkillä siitä huolimatta. Eipä ollut liikkeellä kovin moni muu. Kuljin ohi uusita paikoista joiden olemassaolon olen tiennyt nimeltä, mutta joiden fyysiseen olemassaoloon en ole aiemmin tutustunut. On niin helppo mennä samoja polkuja, varsinkin kun tahtoo olla sen tietyn ajan ulkosalla ilman kelloa. Uutuus on silti aina viehättävää tavalla tai toisella.

Tänään on ollut ihan muullainen olo, kuin viimeisen viikon aikana, josta olenkin jo maininnut. Nukuin 10 tuntia viime yönä! Noustessa tunsin oloni pitkästä aikaa kykeneväksi! Keitin kahvit, luin lehden, tiskasin ja jatkoin joulukorttien askartelua. Kaipasin kyllä joulumussiikkia. Se ainut omistamani hyvä levy odottaa joulua Kemissä, joten nyt tyydyn laulamaan yksikseni ja kuvittelemaan dingdong kelloja. Äidon joululaatikot olivat menneet pilalle pakastimen sulamisen tähden, voi hitsiläinen! Voisin kyllä mennä ja auttaa häntä uusien kokkaamisessa, mutta hän kuitenkin tekee ne mitä pikemmiten, enkä ehtisi kuin 5 päivää ennen aattoa. Onneksi äiti ei ehtinyt leipoa maittavia rahkavoitorttuja!

Kello on nyt jo aika paljon, mutta minä sain jonkun ihme herätyksen leipomiselle, joten tuolla nuo ruisleipäset odottavat uuniin pääsyä. Koko bändi käväisi tuossa istahtamassa hetkisen, kunnes heidän oli lähdettävä roudaamaan. Minä olen kyllä sitten niin iloinen, että heistä pidetään ja heillä on jo jonkun verran tuota keikkaa. Kaikki vaan ensi viikolla 45:sen pikkujouluihin heitä ja Niemistä ja Litmasta kuuntelemaan. Viime viikolla Raahessa oli aika mahtava keikka. Minä olin hyvin, hyvin hiljainen miltei koko viikonlopun, mutta esiintymisen aikana minä olin mietteissäni puhelias.

2 Comments:

Anonymous Anonyymi said...

Mitäpäs tyttöselle kuuluu? Eipä olla nähty ihan hirmu pitkään aikaan :( Mä olen täällä tampereella ja tulen la Ouluun...sitten porhallankin jo ensi vkolla tänne takaisin..koulu alkaa onneks vasta 8 pvä. Olisipa mukava sinuakin nähdä tässä..taidat olla joulun kemissä? Tammikuussa sitten viimeistään voisimme jotain pientä kivaa yhdessä kehitellä :) Nyt toivottelen Oikein lämpimäistä Joulua! :)

10:04 ip.  
Blogger Keiju said...

Eipä olla nähnyt kyllä mutta olet ollut mielessä:) kemissähän minä ja kuuntelen PMMP:n uutta, jonka pukki toi. Tammikuussa tehhään kyllä mukavaa!! Poltetaan kynttilöitä ja ja ja;)

10:18 ip.  

Lähetä kommentti

<< Home