hirviöitä

Olen ollut aika hiljaisella tuulella muutaman päivän. Jos mielialani olisi väri, olisi se tummansininen, meilkein musta. Se on murhetta, kenties viileyttä ja fyysistä rauhallisuutta. Minun olisi pitänyt olla ihan yksin, jotten olisi sanonut ajattelemattomia sanoja ääneen. Sitä on kuin ei olisikaan ja toivoisi huomiota. Toivoisi halausta ja sanoja " kaikki kyllä järjestyy". Huomiota hakee ihan väärillä keinoilla, joista ei seuraa kuin ikävää. On pettynyt itseensä, kun ei saa sanotuksi ajatuksiaan vaan sitä vastoin äksyilee tai käyttäytyy ajattelemattomasi sitä ihmistä kohtaan , joka on se tärkein. Tietää käytöksensä olevan väärin, muttei mahda sille mitään. Eikä aina muista, ettei se toinen ole ajatustenlukija. Avoimuus vaatii rohkeutta. Toivottavasti toisella ei ole kiire, sillä minä olen hieman hidas, enkä välttämättä pysy perässä.

Oikeastaan nyt on hyvä olla yksin, vaikka kaipaakin jo. Kun toista ei ole, niin tuntuu , että juuri nyt voisi kertoa ajatuksistaan. Ihan tyhmää. Kyllä minä toki ajatuksista kerronkin, mutta vaikeimmasta on vain niin pirun vaikia puhua. Olotila enteilee tulevia päiviä. Onneksi toivoa tulevassa on, koska sitten tämä olotila menee pois. Ei pysyvästi, se tulee takaisin, mutta joksikin aikaa. Kiva viikko on kuitenkin odotettavissa! Odotan keltaisia mielialoja:) Uusitussa huoneessa oleskelu luo keltaisia ajatuksia. Nyt se on kaunis ja hyvä.

Vessanpytty hajosi taas ja tällä kertaa minä en osaa sitä korjata. Onneksi sain kannen irti, joten saa sen sillä tavalla vetämään.

" Matkalla ei kohtaa hirviöitä, ellei itse kuljeta niitä mukanaan."