Elämää

Säätila sopii hyvin mielialaani. Onneksi ei paista aurinko ettei tarvitse potea huonoa omaa tuntoa sisällä nyhväämisestä. Vihdoin sataa vettä, ilmanlaatu paranee ja hengittäminen käy helpommaksi. T. lähti Tampereelle ja mulla on jo ikävä. Jonkin pienen änkyrähetken ajattelin, että on vain hyvä olla yksin ja äksyillä yksin, mutta eihän se niin mene. On hyvä kun olotilaa saa parantaa kainalossa, mutta ilman kainaloa olotilan parantaminenkin onnistuu!

Musta tuntuu, että olen ollut piemeässä viime viikot. Tuli se flunssa, joka vei voimat ja esti endorfiinien kartuttamisen ja sitten tuli vähän takapakkia koulun suhteen. Niin ja nyt mun tukka on lyhyt. Mutta. Huomenna alkaa elämän siivous tuon lattian jynssäämisen sijasta. No ehkä saatan tuon kylppärin hinkata hohtavaksi ja pestä hieman lakanapyykkiä, hih. Nyt kuitenkin keskitytään hyvinvointiin ja asioiden loppuun saattamiseen. Tavoitteet asetetaan saavutettavaksi, periksi ei anneta. Tekee hyvää kirjoittaa nämä ajatukset ylös, niistä tulee enemmän tosia. Asennetta vaihdan, enkä tukasta välitä.