hellivä kevät

Näinä aurinkoisina kevätpäivinä ja öljyhampun tiedonkeruu kiireinäni olen aika huono päivittämään päiväkirjaani. Välillä tuntuu etten enää edes osaa kirjoittaa julkisesti. Toisaalta aika harvoin tulee oikein mietittyä tuota julkisesti kirjoittamista.

Aurinko hellii ulkona olijoita, mutta minä jumitan sisällä. Olin minä pussipysäkillä ja kävelin jopa sinne ja pois sieltä. Siinä taitaa olla tämän päivän ulkoilusaalis. Jos olisn saavuttanut viime viikkoiset päämäärät, saattaisin olla Ylläksen laduilla viuhtomassa ja varastoimassa aurinkoenergiaa. En saavuttanut tavoitteita, joten olen täällä. Minua väsyttää kumman paljon ja eilen aamullakin nukuin puoli kymmeneen! Tuo on ihmeellistä, sillä olen herännyt viimeisten viikkojen ajan aika tarkalleen 07.04 ja vielä ilman mitään herätystä. Minä olen kyllä sellainen ihminen, joka saa kaikkein eniten aikaiseksi aamulla ja aamupäivällä. On aivan eri juttu kirjoittaa viisi tuntia kahdeksan ja yhden välillä aamupäivällä kuin iltapäivä - viidestä ilta - kymmeneen.

Tietokoneeni edessä on pussillinen styroksmunia, joista jo kaksi on saanut vihreän villan ympärilleen. Tänä iltana huovutan turkin ainakin neljälle seuraavalle munalle. Eilen se oli sitten todella hauskaa ainakin siitä puhuminen. Oikeasti huovuttaminen on rentouttavaa.

Olen tässä selaillut vuosien varrella keräämiäni satoja reseptejä saadakseni uusia ideoita. Ruokakulttuuri on jotenkin jämähtäneesä olotilassa. Paistoin äsken kasvispaistikkaita, mutta niistä tuli jotenkin ihmeen sitkeitä. Taisin tipautta hiemn liikaa perunajauhoja massan sekaan. Valakosipuliakain olisi saanut olla enemmän, joten voin vain todeta, että virheistä oppineena teen paistikaita pian uudelleen ja käännän häviön voitoksi.

Reseptien selailu johtuu myös minun toukokuisesta tehtävästäni, eli ystävien häitä edeltävän illan menyn suunnittelu. Jotain pientä purtavaa ja juotavaa. Delegointi tulee varmasti kyseesee, koska kaikki pitäisi myös kyetä valmistamaan. On todella jännittävää mennä häihin, heidän häihin. Monet vieraista matkustavat kaukaa ja yksi heistä, rakas ystäväni, Brasiliasta asti. Häistä tulee varmasti ikuisesti muistettava kaunis juhla! Odotan toukokuuta jo niin paljon, mutta toisaalta toivoisin ajan kuluvan hitusen normaalia hitaammin tämän loppuun saattamisen tähden.

Kysyin tänään hyvin kiireiseltä vastuuopettajaltani milloin työni tulisi olla valmis ja sain vastauksen, joka lyhensi aikatauluani viikolla. Tämähän siis tarkoittaa, että jäljellä on neljä työntäyteistä viikkoa ja paljon tietokoneeseen tuijottelua. Onneksi on kevät, valoa, ja Aarre. En tiedä kuinka jaksaisin ilman!