Huomasin että on mennyt tämä kirjoittaminen ihan hehkuttamiseksi:) Voisin hehkuttaa viime viikonloppuakin ihan hulluna, mutta taidan kiherrellä vaan omissa ajatuksissa. Ei voi kyllä sanoa muuta kuin, että olen edelleen hyvin onnekas. Kas onnekas punatukkainen tyttö.

Lattialla on läjä vaatteita. Onkohan siinä oikeanlaisia vaatteita, mietin. Ainakin ne on hyvin kesäisiä ja vilpoisia, palaan kesään, palaan talvella ja minua jännittää mahdottoman paljon. Ei ole varmaan koskaan jännittänyt näin paljon ja se on jollain tavalla myös hirmu pelottavaa.

Hei,

Kävin bingossa. Eipä tullu neljää kulmaa, ei yhtä vaakaa ( minä olin siellä, mutta en ollut kelvollinen palkinnon saamiseksi) eikä koko hoitoa. Gideon 4, Bertta 20, Iivari 57.....ja paljon kuva-arvoituksia sekä naurun helähdyksiä/ hörähdyksiä. Bingo-isännät olivat kyllä aika...miten sen nyt sanoisi..heidän lausumisensa oli aika samettisesti virittäytynyttä, ilmeisesti oluen voimalla.

P ja T nukkuvat vielä, minä keitin omatoimisesti liian laihat kahvit ja otin eniten omaa aamukahvimukiani muistuttavan motin käyttööni. Olen hieman huolissani, että osaan käyttää nämä viimeiset päivät ennen lomaa sillai hyvin. Sillä tavalla, että ne muistot kannattavat minut jouluun asti. Ai niin mutta saattaahan minulle tapahtua päivittäin uusia asioita rannallakin, jotka siirtävät minut aikaa ajattelematta päivästä toiseen. Ei mahda tullakovinkaan tylsä loma ei. Tekee mieli laulaa mukana musiikin, jota kuuntelen "salaa".

Lauantaita jo kovasti täällä odotan. Olen niin posittiivisesti yllättynyt, että meitä kokontuu 17 hengen porukka, paras porukka, yhteen vierittämään palloa kohti keiloja ja täyttämään äänillä Rooman kabinetin! Kaikki tuntuu kaikelta. Se on semmonen juttu, että täyskaatoa lähdetään hakemaan, muuhun ei tyydytä! Ihana kun minä kelpaan ja miksi en kelpaisi synttäritytöksi! Minähän olen syntynyt synttäritytöksi, hehhe. Harmi kun Koodista ei saa mun synttäridrinkkiä, sitä KB:ta ilotulitteella!

kahavia

Maanantaina palasin jokseenkin pitkän tai ainakin piipahtamista pidemmän reissun jälkeen omalle kotisohvalleni. Tuo pohjoisen kaupunki tarjosi minulle taas mukavia hetkiä, kirpakkaa pakkasaamua, teatteria ja musiikkia; Roistoa. Ensi viikolla kaipaamani levy iskeytyy lempeästi kädelleni tiskin takaa. Tuo Kemi tarjosi, antoi, Ystävyyttä, jolla ei ole enimmäismäärää. Paljon muutoksia heidänkin elämässä ja minä tahdon olla paikalla, kun minua tarvitaan. Tahdon olla lähellä.

Jokin aika sitten minua rajoitettiin, ihan huomaamattani, ihan tarkoittamatta. Nyt rajoitteista vapaampana olen löytänyt elämääni paljon uutta. Tuntea voin nyt enemmän...

A. keitti eilen niin tumman suloiset italiankahvit, ettei tullut syvä uni silmään oikein koko yönä. Onneksi edellisenä yönö nukuin, joten nyt jaksaa vähemmälläkin. Luin pitkästä aikaa aamulehden kynttilän valossa, aikaisin on pimeää, nyt jo päivä valkenee. Olen palannut kotiin, hetkeksi. Vielä yksi pohjoisen reissu ja sitten tasaajan reissu. Silmäni avautuvat todellisuudelle, nyt uskon tehtyyn päätökseen, minä lähden. Kahden viikon kuluttua puuvillavaatteilla täytetty rinkka nousee harteilleni, josta se viiden Helsingissäolo päivän päätteeksi päätyy ruumaan. Jotain aivan uutta, en teeskentele, minun tulee ikävä, kaipuu ja pelko toisten pärjäämisestä. Tai kyllä he pärjäävät, mutta huoli rakkaista seuraa matkallakin. Minä kasvan, koen, opin.