Ahistus

Pää on kipeä, ai. Olen ollut sisällä koko päivän lukuun ottamatta pientä hetkeä, jolloin hain takapihalta itselleni laatikon. Niin ja työnsin kerran pääni ulos ikkunasta heittääkseni avaimen alhaalla odottavalle. Luin juuri ystäväni päivästä, joka on ollut Erityisen Hyvä. Minun päiväni on ollut Erityisen Huono! Ärsyttää. Minua vaan stressaa tämä muutto. Tai se, että kamoja on kahdessa paikassa, eikä toisessa päässä voi laittaa kamoja paikoilleen ennen kuin on siivonnut. Ja sitten pitää siivota täällä toisessakin päässä. Ja kamoja vaan tulee koko ajan lisää. Omistaminen on sitten aika kakkaa. Ainakin jossain mielessä. Se tekee lähtemisestä vaikeampaa ja ahdistavampaa. Olen luopunut aika paljosta(jes!). Siis materiasta ja tilalle tulee toivottavasti jotain muuta mukavampaa.

Mikään ei tunu olevan kunnossa ennen kuin koti on kunnossa. En jaksa elää pomppimalla kamojen yli särkien varpaita. Tiedän, ettei tätä nyt niin kauan ole kestänyt , mutta tätä tyttöä se nyt vaan sattuu ottamaan päähän! Eikä voi lähteä pois, koska se jurraisi vaan päässä., siis se totuus, joka kuitenkin odottaisi palatessa.


Olisin varmasti ollut itku silmässä loppu illankin, mutta onneksi Punapipo pistäytyi ja sitten alkoi elo taas hymyilyttää. Ei kyllä ihan heti, mutta sen jälkeen kun sai purkaa mietteitä.. Oli paljon mukavampi pakkailla ja siivoilla kun toinen auttoi hetken ja oli vaan läsnä. Hän löysi kaapeista paljon minulle kuuluvaa ja jotain joka omistettiin minulle. Kiitokset hänelle. Joskus minä kyllä kaipaan tyttökaveria...