Kajaakki

Eilen olin sitten vesillä. Olin varautunut melomaan kanootilla, mutta huometessani kyseessä olevan kajaakki minuun iski pelko. Pelkäsin, että kajaakki pyörähtää ympäri, enkä pääse ylös. Se tapahtui minulle vuosia sitten. Hteki veden alla tuntui hyvin pitkältä, koska panikoiuduin. Tuo muisto sai minut veltoksi.
Ohjaaja antoi meille melat käteen ja harjoittelimme hetken melomista kuivalla maalla ( tosin kaatosateessa). Se oli pieni hetki ja ajattelin ettenhän minä nyt millään vielä ole valmis. Mutta oli oltava.Puin melontaliivin päälle, istuin hieman liian suureen vihreään kajakkiin, kiinnitin aukkopeitteen ja olin "valmis". Pelotti. Pelotti. Rantavedessä kelluessani jalkani tutisivat ja olo oli hutera. Kesti kuitenkin vain hetken, että kykenin rentoutumaan, jonka jälkeen keskityin vain sateen ropinaan, laineisiin ja siihen miltä vesi tuntui. Upea tunne kertakaikkiaan. Ja mikä parasta, voitin pelkoni! Oikea käteni on huomattavasti vahvempi ja sen tähden kajaakki suuntautui hyvinkin helposti pyörivään liikkeeseen. Tai tarkemmin kulkeutui ympyränmuotoista liikerataa. Välillä kauhasin voimakkaasti vasemmalla, jolloin olimme taas suoralla reitillä. Oulujoen keskiväli oli maksimi etäisyys rannasta, jonne olimme luvattuja mennä. Minä meloin mieluummin joen suuntaisesti, ihan rauhassa. Sade ei haitannut yhtään.

Kajak on muuten Inuit-sana, joka tarkoittaa miehen venettä, tai ainakin suoraan käännettynä.

Tahdon uudelleen. Harmittaa kun vasta nyt huomasin, että minulla olisi ollut mahdollisuus käydä melomassa kesän aikana joka keskiviikko ja vieläpä ilmaiseksi! Kuinka ihanaa olisikaan ollut lipua joessa tyynellä, aurinkoisella säällä. Ei tullut kesällä seurattua OAMK:n sivuja, joilta tuon tiedon tällä viikolla havaitsin. Koulua ei pitäisi siis unohtaa hetkeksikään, vaan lomallakin pitäisi muistaa päivittää tietojaan ja käydä aktiivisesti koulun sivuilla. Ai jaa.