Jalkani ovat ravassa ja haavalla. Sade piiskaa festarimaahan silla vauhdilla, että pisarat sinkoutuvat vasten paljasta jalkaihoa ja ne pisarat sisältävät maasta irronnutta kivennäisainetta. Pallon laidoilla ei ole havaittavissa kirkasta/sinistä taivasta. Piipahdan kotona, paistan karjapiiraita, pesen mustat, 36 - numeron jalkani, kampaan tukkani ja kuivatan kukkasadetakkini. Sade yltyy uudelleen, mutta ilo on silti läsnä. Ja kuka sitäpaitsi sanoi sateen olevan ikävä asia...Sade auttaa porkkanoitani, vaikka...OK on myönnettävä, että ottaisin kuitenkin ennemmin auringon tuonne Kuusisaareen.

Jos A. ( sinä juuri) näkisi punatähtiaurinkoni, hän ihastuisi.

Heikin kaveri

Kesä on auki

Slurps ja hörpssiss ja jussina maistui vaahtis

Lötkö vaahtis ( kumpi?)

Mekko

Wallace and Gromit Smile

Viikot

Ja niin vierähti viikot. Oli juhlat, hyvät juhlat, Davekin oli keikalla ja sillä oli pitkä näppäilykynsi. Dave soitti pitkään ja ilmekkäästi. Dave ei soittanut juhlissani, vaan seuraavana viikonloppuna Willisiassa. Jos juhlista jotain sanoisin, niin pöytä oli koriana ja kukat koristivat sitä vielä enemmänkin. Auringonkukka. Mansikkakakku maistui ihmisille samoin kuin lohileivät ja piiraat. Kaikki oli kerrassaan ihanaa. En voi kuin kiittää osallistujia ja varsinkin heitä tärkeitä ihmisiä, jotka mahdollistivat juhlat omalla suunnattoman suurella panoksella. Viikkoihin on mahtunut myös pikainen ulkomaanmatka tuohon naapuriin. Hurautimma Seskarö nimiseen saareen, jossa tuoksui samalta kuin Sotkamon Hiukan rannalla. Ihana. Kyllähän se aurinko sielläkin paistoi, mutta silti minun vilukissan oli pidettävä puuvillaneule päällä. Kaksi muuta nauttivat auringosta, toinen jopa paidatta.

Kemissa oli kaikki hyvin. Äiti oli evästänyt ruohonleikkaajat tavallaan ja runsaasti. Itseasiassa se tapa on juuri runsaasti. Met haimme tarvittavat ja valmistimme linssisoppaa kanelilla maustettuna. Tahavo oli taas kylässä. Yhdelle muuttui illan mittaan viidelle, vaan kukapa niitä laskee. Aamupäivällä siskoni tutustutti minut Serranon perheeseen ja siinä tutustuessani meinasin myöhästyä junasta. Kemi antoi minulle kesäidentiteettiäni takaisin. Pelkäsinhän menettäväni sen sinikenkien poismenon myötä, mutta nyt tuo mekko päällä voin taas hymyillä. Minulla on uusi motto: Elämä on liian lyhyt housuille.

Nyt otan pinaattifeta piirakan uunista. Eilen miltei samoihin aikoihin otin kasvis-jees piirakan viilentymään avonaisen ikkunan edustalle. Leivotuttaa ja huomenna meinaan vielä leipoa festari-piirakkaa. Piirakka tuoksuu ulos asti, sanoi T tullessaan kotiin. 46 tunnin kuluttua saapuu yksi keikkabussi tuoden ystävän Ouluun. Ja 19 tunnin kuluttua pihaan pörhältää kemi. Viikonloput vierivät hurjaa vauhtia ohitseni. Vain sellainen painava jälki jää tiehen ja ihmettelen aina uuden viikonlopun tullen edellisiä jälkiä, jotka kuluvat pois kovin nopeasti.

Ihmeitätekevä medaljonki säteilee kuulemma Marian käsistä lähteviä säteitä...jaaahas. Minä uskon johonkin muuhun, mutta kiitos kuitenkin.

Nirvana.

Böiks

Mitä olen, jos olen sitä mitä tiedän, vai olenko sittenkin sitä mitä syön. Jos olen sitä mitä syön, olen tuore, värikäs, kuituinen ja hieman makea:)

hiki

Tänään sain kaksi gerberaa, oranssin ja punaisen, toisen toiselle nimelle ja toisen toiselle. Yhteensä nuo kaksi nimeä ovat MINÄ. Minun isovarpaan vieressä on kesäkurpitsasta leikattu viipale, mitä mitä mitä hitsiä se tuolla tekee!

Kesäpäivä on ollut hikiene. Rohkaisin ja tsemppasin polveni kestämään ja niin se teki! Juoksin taas ja se tuotti suurta nautintoa mielelleni, sain kaipaamaani lääkettä. Hiki valui turkoosin topin kaula-aukosta sinne väliin ja niska kastui ja samalla tukka. Olin punainen, oli kuuma jo aamulla.

ÄÄÄks, nythän mun on jo mentävä. Levyt ja mussiikki kutsuu.

porkkanoita

Ukkos-herra yrittää ajaa kärryillään tuolla jossain meleko kaukana. Ei riitä jyrinät kohahduttamaan minun tunteitani. Vaan porkkanat kohauttivat, hih. Vihdoin, jälkeen monien viikkojen sain suomalaisia porkkanoita, kesäporkkanoita. Kuinka olenkaan odottanut tätä hetkeä, tärissyt vieroitusoireissani ja muuttunut oranssista kalpeaksi. Kaikesta tästä odotuksesta ja innostuksesta huolimatta olen hieman pettynyt porkkanoiden makuun tai mauttomuuteen. Sinaapilla ryhditettynä ne maistuvat paremmalta, mutta toki ne ilmankin menettelevät. Kyllä se niin on, että porkkanainen oon. On kyllä ostettava paljon lisää, kokeiltava kenen viljelemät porkkanat ovat parhaimmat. Syksyn sadosta voin jo miltei turvautua siihen ajatukseen, että parhaimmat porkkanat tulevat Hietasaaresta ja Kopsasta! Tuohon kauppareissuun menivätkin sitten viimeisetkin pennoset, tai pikemmiten paperilaput. Olen säästänyt plussa-seteleitäni pahan, köyhän päivän varalle, joka on kenties nyt tai ollut jo pidempäänkin. Tekisivät hopusti nyt niitä päätöksiä, jotta voisin maksaa vuokran ja ostaa vaikka jäätelön!

Onneksi kaapeista löytyy jonkin verran ruokatarpeita, joista tekaistaan tänään ainakin munakoisorullia ja ohrajauhoista leipastaan sähköuunirieskaa. Leipomiset jatkuu nyt hieman yksinkertaisemmin, kunnes saan lisää valmistusaineita. Tiikerikakku on toivelistalla ja sen lisäksi juustorullat odottavat tekijäänsä. Ensi viikon purtavat ovat vielä mietinnässä, mutta kyllä se alkaa pikkuhilja muodostumaan. Suolaista ja makeaa ja kannu täyteen virkistävää juomaa.

On ollut monta räytymispäivää, mutta tänään ei ole sellainen! Huomenna ja torstaina toimin levynmyyjänä At The Endin keikoilla. Tulukaapa kuuntelemaan keskiviikkona Tervikseen ja torstaina P.S.K Kaupunniin! Kumpaakin pääsee ihan ilmatteeksi sisään, vinkkinä heille, jotka ovat samassa rahatilanteessa kanssani:)